Mökillä

Perjantaisen suunnittelupäivän (työpäivä) jälkeen oli mökille pääsy ainoa keino toipua.
Metsälenkki heti mökille tultua, sai ajatukset jo hiukan tasottumaan.

Töissä tuli niin paljon kiristyksiä, tiukkuutta, negatiivisella tavalla, että siinä taisi mennä  kantava yhteishenki, joka oli se , mikä sai jaksamaan .
Kummallista miten pilkuntarkkoja voidaan olla toisissa asioissa, mutta kun pitäisi noudattaa lakia lapsilukujen suhteen, voidaan huoletta toimia ilman sijaista!

Lauantain sienilenkki pikkukoiran kanssa auttoi vähän lisää. Löydettiin kanttarelleja. Pari keltaista kenttää löytyi, mutta olivat suurimmaksi osaksi jo pahentuneita. Alkoi mielessä soimaan Ellinooran Elefantin paino:  "Se tekee kipeää kun elefantin painon alle jää", tosin sanat muuttuivat mielessä: "Se tekee kipeää kun huonoja kanttarelleja nään".
Loppumetreillä oli enkeli matkassa: kapealla tiellä lötkötteli kyy, pikkukoira meni edeltä, eikä yksikään neljästä tassusta osunut kyyn päälle! Huomasin kyyn vasta omalla kohdallani, ehdin väistää tien sivuun.

Täällä Kemiössä tuntuu, että syksy on paljon pidemmällä kuin Turussa. varsinkin keskustassa ovat vaahterat värjäytyneet mahtaviksi värikkäiksi maalauksiksi.
Metsästäkin löysin punaisia haapoja.

Ilahduin kun kävin pikaisesti kaupassa, ja siellä oli Irlanninnummikanervia!
Oisko se niin, että elämä kantaa ja hoitaa kuitenkin?

Nyt vielä illalla saunaan ja kynttilöitä kehiin, eiköhän se siitä.
Jos kuitenkin tiedät jossain olevan minulle sopivan työpaikan, niin kerro !