Powered By Blogger

lauantai 3. helmikuuta 2018

Pitkästä aikaa


Mieleni on ollut alamaissa Joikun takia. Nyt onneksi lääkkeet ovat alkaneet vaikuttaa ja yöt ovat rauhallisia. Enää jäljellä vanhuuden höppänyyttä, mm. tiukat aikataulua: pissahätä aamulla melko tarkkaan klo:5:10 jne.



Huolia tulee ja onneksi myös menee.
Kolmannen hyvin nukutun yön jälkeen, löysin kainalosta herneen kokoisen muhkuran, seuraavana aamuna toisen ja illalla myös toisessa kainalossa "näppylä". Kävin terveydenhoitajalla näyttämässä, vähän turha reissu.
Nyt kun kainaloihin ilmestyi myös jonkinlaista ihottumaa, luulen löytäneeni diagnoosin; uudehko, ihana jauhemainen deo ei sovi minun kainaloille. Jätän sen pois ja katselen jos kaikki palautuisi ennalleen.

Olen myös sekä ilokseni, että kauhukseni huomannut miten täällä uudessa kodissa elän mökkifiiliksellä. Huonoa siinä on se, että en tee kotitöitä. Vaatteet ovat tai eivät ole, silittämättä siistit, luulen selviäväni harvoin tapahtuvalla suursiivouksella jne. Hyvää on se, että rentoudun kotona; kudon, nukun, katson telkkua ja syön hyvin :)



Viihdyn täällä niin hyvin. En keksi yhtään huonoa puolta täällä asumisessa. Odottelen nyt vain koska uutuuden viehätys häviää...
Voi olla, että siihen menee aikaa, kevätkin tulossa ;)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti