Turhaa

Juuri tuollaista on mun pään sisällä toisinaan.
Suurin osa turhia huolia. Turhat huolet on sellaisia, joille en voi tehdä mitään.
Lauantai aamuna murehdin omenapuiden leikkaamista; mitä jos pääsiäisenä Kemiössä on vielä paljon lunta, eikä pystykään leikkaamaan omenapuita, vadelmapuskia ei ainakaan voi leikata jos on vielä hankea. Ja miten paljon uskaltaa Mäntylän omenapuita leikata kun ovat olleet pahuuden vallassa vuosia...

Loman alussa saatan jo murehtia miten kurjaa on kun loma taas loppuu, ja uuteen lomaan pitkä aika.

Mäntylän puiden kaatamista voi myös murehtia. Miten paljon työtä kaadetuista puista tulee, ja mihin ne kaatuu kun ne kaadetaan.

Kannattaa myös murehtia miten Mäntylän ikkunat maalataan.
Ja miten saa kesähuonevaraston siivottua ja järjestykseen.

Että tällaista tänään.