Pääosissa uudet kasvot. Taitavat ja osiinsa sopivat.
Realistinen tarina positiivisella asenteella.
Huumorin siivittämä.
Eläinrakkaita unohtamatta.
Kaunista luontoa.
Aika täydellistä eikö vain?
Syvällistä sanomaa, kai sitäkin löytyi, mutta nyt nautin vain ja heittäydyin tuntemaan ja myötäelämään.
Monta asiaa on varmasti vuosikymmenien saatossa jäänyt pois suomalaisten elämästä. Yksi pudonneista asioista on naapuriapu, ja kyläyhteisöt.
Elokuvassa naapurit tukivat ja auttoivat nuoria. Tulivat auttamaan rakentamisissa, toivat ruokaa ja olivat tukena.
Nykyään halutaan, vai halutaanko? olla omassa rauhassa. Arvostetaan ja kunnioitetaan yksityisyyttä.
Apua ei tarjota, eikä myöskään pyydetä.
Yksi asia, joka sitten taas ei ole suomalaisuudesta kadonnut, ainakaan kokonaan, on kaipuu maalle, mökille.
Elokuvaa katsoessa sen taas oivalsi mistä juurista tuokin kaipuu on peräisin.
Yksinkertaisia perusasioita tehdessä suuret murheet unohtuvat. Siksi mökillä olo on rentoutttavaa: kannat puita ja vettä, lisäät puita hellaan ja perusasiat on hoidettu.
Elokuvassa murheet olivat toki suuria. Suurin osa niistäkin ratkesi ruumiillisella työllä.
Työllä, joka vei voimat, mutta toi unen.
Nykyään työt ovat usein erilaisia: vievät kyllä voimat, mutta vievät unetkin.
Tässä elokuvan loppumusiikki <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti