Uudenmuotoinen työni

Olen syksyn alusta ollut lastentarhanopettajana, tai varhaiskasvatuksen opettajana. Päteviä ei ole saatavilla niin mulle kävi tuuri, vai kävikö?

Mun työ sai uutta pontta, uutta haastetta.
On kivaa suunnitella toimintaa tiimin kanssa seuraten omaa "ideologiaa" maustettuna työkavereiden ideoilla.

Sain vastuuta lisää.
Luulin päässeeni vasu (varhaiskasvatussuunnitelma) keskusteluista ja kaavakkeista vuosi sitten kun systeemi vähän muuttui. Toisin kävi. Tärkeä juttu, joka vaatii paneutumista  paljon.

Sain aikamoisen annoksen stressiä.
Koko ajan on tekemättömiä töitä, kaavakkeita täytettävänä, suunnitelmia, kirjaamisia, palavereita, toiminnan suunnittelua ja valmisteluja.
Pahinta tässä on yölliset heräämiset, asioiden pohtimiset yöllä  02. Voin kertoa, etten ole vielä yhtäkään hyvää ideaa tai ratkaisua keksinyt siihen aikaan. Silti lähes joka yö yritän...

Sain palkkaa lisää.
Määrä ei mitenkään korvaa sitä lisääntynyttä työmäärää. Kyse on noin sadan euron lisästä...

Ajattelin ennen, että opettajilla oleva suunnitteluaika on suorastaan ruhtinaallinen.
Nyt on karu totuus tullut eteen; huimat 5h/ viikossa ei riitä!!!
Ehä viisi tuntia voisikin riittää, jos sen saisi käyttää joka viikko, mutta kun palaverit osuvat usein suunnittelu ajankohtaan, tai sinua tarvitaankin ryhmässä vaikka on suunnitteluaikaa tai jotain muuta ilmaantuu.

Paljon negatiivista.

Osa negatiivisuudesta on itse aiheutettua. Oma kunnionhimo , vastuullisuus, kiltteys, mitä se sitten onkaan, tekee sen, että haluaa suoriutua tehtävästä tosi hyvin.
Voisin jättää paljon pois, tai edes jotain.
Mutta ei pysty!

Uskon, että pikkuhiljaa asiat asettuvat uomilleen ja soljuvat jouheammin eteenpäin.
Pikkuhiljaa voin luottaa, että muistan kaiken oleellisen.

Ja loppukevenennykseksi: olen aivan samaa mieltä Putouksen Make-vauvan kanssa; Viisi pientä ankkaa laulun äitiankka oli vastuuton, kun päästi aina ankanpoikaset vuorten taakse leikkimään, vaikka joka kerta niitä tuli yksi vähemmän takaisin!