Täällä ollaan! Toinen joulu Mäntylässä.
Saatiinpa jouluksi valkoinen lumipeitekin.
Ihmeteltiin aamupäivällä miksei koirat viihdy pihalla yhtä pitkiä aikoja kuin Kemiössä.
Veikkasin, että täällä ei tapahdu pihalla mitään. Kemiössä liikkuu ihmisiä enemmän ja saa haukkuihin vastauksiakin
Veiti on selvästi iloinen kun Nala tuli kaveriksi. Unikin maistuu makeammalta kun on touhuttu yhdessä. Melkein toivon, että joululahjoista löytyisi koiranpentu kaveriksi Veitille.
Sitä samaa asiaa pyörittelen päässäni: kestääkö Veiti, kestääkö nivelet, onko mustasukkaisuus ongelma, miten pärjäävät pitkät työpäivät jne.
Pihasauna odottaa valmistumista. Ensi vuonna sitten joulusaunaan. Ensi vuodeksi jäi myös illan kauneimmat joululaulut kirkossa.
Elämää ei pysty suunnittelemaan etukäteen kovin tarkasti.
Asioiden tärkeysjärjestys korostuu aina silloin kun tapahtuu jotain isompaa.
Sellaista, joka ravistaa hetken.
Olen kiitollinen kun saan viettää tämän joulun 2018 kaikkien minulle rakkaimpien kanssa!
Oikein ihanaa, lämmintä ja hyvää joulua!
t.Kirsi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti