Powered By Blogger

lauantai 12. tammikuuta 2019

Haaste

Viimeksi minä ilahduin, 
hautajaisissa ilahduin kun yksi pikkutyttö sanoi minulle, silmiin katsoen, henkilökohtaisen "hei-hein".
Saikulla ollessa ilahdutti työkavereiden tekstiviestit.
Ja ihanan lämmin uusi peitto ilahduttaa joka ilta!
Ja ilahduin kun löysin Citymarketista Veiti-kassin!


Viimeksi minä nauroin,
Veitiä, joka ei jaksanut mennä pihalle piehtaroimaan pehmeään hankeen, vaan jäi terassille kasaantuneeseen lumikasaan kierimään.

Viimeksi minä itkin,
lauantaina hautajaisissa. Jäähyväiset, lopulliset, ja kun ei tiedä mitä siellä rajan takana on.

Viimeksi minä suutuin,
huonosti käyttäytyvälle isännöintitoimiston virkailijalle! Suutuin onneksi etänä. Tai mikä onni se on? Olisi helpottanut ehkä enemmän kun olisi saanut purkaa asian, ja hänkin olisi ehkä oppinut jotain. Toisaalta taas, jos ihminen on tarpeeksi epä empaattinen ja epäkohtelias, ei enää pysty ottamaan vastaan, saati muuttamaan itseään. Sitäpaitsi uskon, että paha saa aina palkkansa.

Viimeksi minä harmistuin,
kun sairastuin heti loman jälkeen.  Tuntui hyvältä palata töihin loman jälkeen. Olin jo kirjoittanut ideoita ylös ja olo tuntui levänneeltä. Herääminen aamulla järjettömään päänsärkyyn ja alkavaan flunssaan harmitti. Toisaalta taas oli kiva nähdä, miten hommat hoituvat ilman minuakin.

Vimeksi minä häkellyin,
siitä taitaa olla aikaa. Jostain kehuista häkellyn helposti.

Viimeksi kokeilin jotain uutta,
tänään kokeilin kynsiöljyä. Lorauttelin sitä kynsille ja kynsinauhoille, hieroskelin ja odotin imeytymistä. Jälkeenpäin luin ohjeesta, että öljyä laitetaan pieni pisara....

Viimeksi urheilin,
viikonloppuna kun rämmin koiran kanssa peltoa pitkin takaisin. Upposin hankeen joka askeleella, tuli hiki ja tuli vähän kiukkukin. Toivottavasti seuraava urheilukerta olisi pellolla suksilla.

Viimeksi luin.
Pauliina Rauhalan Synninkantajat. Puoli väkisin. Loppua kohden kirja parani. Uskontoja on kahdenlaisia: jyrkkiä, tuomitsevia ja anteeksi antavia, rakastavia.

Viimeksi söin.
eilisestä jääneen pizzan palan. Eikä maistunut lämmitettynä yhtään niin hyvältä kuin eilen, uunista tulleena, rapeana.

Viimeksi herkuttelin,
eilen illalla. Viimeisiä joulukarkkeja. Vaikka on kipeä, niin aina sitä muutama maistuu...

Viimeksi ostin,
apteekista duactia ja jotain nenäsumutetta ja calsorin+D Lasku teki 66e!

Viimeksi tapasin,
lääkärin ja sairaanhoitajan. Sairaanhoitajan kanssa juteltiin aika kauankin, ennen kuin lääkäri ehti huoneeseen. Hassu käytäntö, lääkäri on keskihuoneessa, molemmilla puolillaan hoitajat, jotka tekevät alkututkimuksen. Lääkäri pyörähtää sitten lopuksi huoneessa ja tutkii tarvittaessa lisää.

Viimeksi päätin,
tää on paha. En muista yhtään, päätänkö yleensäkään enää mitään? Vai enkö muista enää mitään? Jotenkin vaan ajaudun nykyään, ja olen tyytyväinen jos/kun ajaudun oikeaan suuntaan. Ehkä viimeinen päätös on Maaret Kallion projektiin osallistuminen
https://maaretkallio.com/2019/01/10/mielitekoja-2-52-suojaan-hakeutumisen-taito-2/
Eli "Mielitekoja on vuoden mittainen projekti, jonka aikana julkaisen vuoden jokaisena viikkona yhden ajatuksen tai teon, jolla voi vaikuttaa vahvistavasti omaan mieleen."

Viimeksi inspiroiduin,
sisustamisesta, meille tulee sittenkin se miehen jo vuosi sitten järkeväksi sanoma HARMAA matto.
Työhön olen myös inspiroitunut; miten olisi aamutervehdysten valinta kuvasta, kiitollisuustaidot lapsille...

Olipa tässä haasteessa monta kohtaa!
 

2 kommenttia: