Perjantaina Lauri Tähkän konsertissa.
Lauantaina aamulla maalattiin saunatupaa vahalla valkoiseksi. Mies näytti ensin videolta ohjeen. Ohjeessa sanottiin, että tässä työssä nopeudesta ei ole haittaa. Innostuin, siis juuri minulle sopiva homma! Innolla maalamaan. Lopputulos: en ole hyvä tässä(kään) hommassa. Vahaa on toisissa hirsissä enenmmän kuin toisissa ja nurkassa sutiminen toiseen seinään näkyy täplinä, suttuna...
No, siihen nurkkaan voi jotain ripustaa, jottei näy...
Maalaamisen jälkeen ajettiin mökille, ja jätettiin Veiti hoitoon.
Sitten ystävien uudelle mökille (mökki sana tässä kohtaa ei tunnu oikealta sanalta) neljän tähden illalliselle.
Uusi mökki, puhtaat seinät, puun tuoksu, sisävessa, astianpesukone ja MAISEMA, vau!!
Syötiin hyvin, juteltiin paljon ja pelattiin Aliasta.
Ja naurettiin. Tosin suurimmat naurut taisin aiheuttaa minä selittäessäni mm. surmanajajaa ja kompressoria. Jäin miettimään olenko "tyhmä", mutta en myönnä olevani. Naurutkin koin hyväntahtoisina, enkä pahastunut yhtään, nauroin itsekin.
Aamulla, syötyämme ystävien luona vielä ihanan aamiaisen, ajoimme taas mökille.
Ja leikkasimme omenapuut. Ja näin Nalan, sain monta suukkoa:)
Matkalla kotiin mietin olenko sittenkin viettänyt viikonloput ihan väärin. Yleensä viikonloput menee löhöillessä, eikä tehdä juuri mitään. Maanantaina tuntuu, että oliko edes viikonloppua, väsyttää valmiiksi.
Nyt tuntuu pirteältä. Tuntuu, että näillä nauruilla ja eväillä sai voimavaroja roppakaupalla tulevaan viikkoon.
Tänään tuntuu onnelliselta. On niin paljon hyvää juuri nyt, juuri tässä.
(Kumpa tämä olotila säilyisi )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti