Tänään on hyvä päivä

 

Lauantai. Vapaapäivä. Kotona.

Naava on pesty ensimmäisen kerran. Pesu oli tarpeen, silittäessä tuntui, että käsiin jää jotain, rasvaa?  

Pesu meni hyvin, ei tärinää ja hetkittäin tuntui jopa nauttivan kun hieroa rapsutettiin shampoota.

Kynnetkin leikattiin terassilla tuulen puhallellessa samalla turkkia kuivaksi. Oli hyvä idea leikata kynnet siellä, meni huomaamattomasti kun Naava tarkkaili maisemia. Ei kynsien leikkuussa muutenkaan suurempia ongelmia ole, vähän ylimääräistä sählinkiä kun kiskoo tassua pois juuri kriittisellä hetkellä.

Ostettiin uudet valjaat. Samanlaiset kuin Nalalla, Rukat. Tuntuvat tukevilta ja helpoilta laittaa päälle. Hurtan valjaat olivat välillä hankalat, kun kaikki remmit irtoilivat liian helposti ja niitä piti pujotella paikoilleen. Ja siis Hurtta valjaat tulivat pieniksi, siksi hankittiin uudet. 

Nyt ollaan valmiit ja innokkaat lähtemään ensi perjantaina Kerimäelle tapaamaan Naavan siskoja, veljiä, äitiä ja "setäkoiria". Ihan mahtavaa, että koko pentue pääsee tulemaan, nähdään kaikki! 

Toisen työviikon jälkeen olo on käsittämättömän hyvä. Siitä huolimatta, että työkaverin koronatestin tulos kesti ja kesti, ja uudet lapset olivat itkuisia. Harmittaa kun vanhemmat, jotka voisivat, joilla olisi mahdollisuus,  antaa lapsensa totutella pehmeästi päivähoitoon (pidentäen pikkuhiljaa hoitopäivän pituutta, olemalla ensin itse mukana jne.) , työntävät lapsensa aamulla ovesta sisään ja sanovat: "kyllä se pian tottuu", ja hakevat kotiin iltapäivällä. 

Olen nukkunut yöt hyvin, työt eivät ole tulleet uniin , ei ole stressiä. Tältäkö se tuntuu kun ei ole stressiä? Ei hassumpaa.