Ensimmäine viikko lapsenlapsen hoidon puitteissa vietetty.
Hän on hauskaa seuraa. Autossa huutelee takapenkiltä erilaisia äänteitä ja nauraa kippurassa kun minä kuskinpaikalta matkin häntä. Olen koittanut huudella takapenkille: mum-mum-mum--ma-ma-ma....mutta silloin takapenkki hiljenee ihan tyystin.
Käytiin kirjastossa ja siellä olikin hauska joulukuusi. Kaikkia kirjojen hahmoja Pepistä, Pipsapossuun oli sidottu kiinni kuuseen. Sitä me katseltiin aika pitkä tovi.
Muskarissa oli kivaa. Pikkuista jännitti alkuun. Eikä meno loppua kohden paljoa vilkastunut, mutta sentään alkoi tanssimuuvit löytyä, hillitysti. Ja mun olo tuntui kotoisalta, kaikki laulut oli tuttuja. Talitintti ja talipakka laulua hoilattiin autossa vielä seuraavinakin päivinä.
Kotona ollaan leikitty junaradalla, minä rakennan ja hän purkaa. Ollaan isoilla legoilla leikitty ja hakkuulelulla harjoiteltu. Hakkuulelun vasaraa on käytetty myös mailana, jolla on saatu legoihmiset kaatumaan, ja legohyljettä on vähän koputeltu päähän.
Kirjoja on luettu jokapäivä.
Muutama asia on yllättänyt. Pikkuisen pahan mielen itkut saa sydämen huolesta sykkyrään. Onneksi niitä ei ole montaa tullut ja ovat menneet nopeasti ohi. Toinen vähän yllättävä asia on se pieni pelko koko ajan että pikkuinen loukkaa. Torstaina sai sormen parkkitalon hissin koloon jumiin...sormeen tuli pieni ruhje/naarmu ja tietenkin se sattui. Ja minä sitten selitin äidilleen perinpohjaisesti mitä tapahtui, miten sen olisi ehkä voinut estää ,ja olo oli niin syyllinen, että koko kotimatka meni siihen että koitin vakuutella itselleni että tästä selvitään.
Kaikenkaikkiaan viikko meni helpommin kuin ajattelin. Pikkuisen hoitaminen hänen kotonaan ei enää tunnukaan niin vieraalta, vaan alkaa tuntua kotoisalta. Meillä on myös ihan lupa viettää aikaa juuri siellä missä halutaan, kiitos siitä.
Ensi viikolla mennään katsomaan millaista on avoimessa päiväkodissa ja/tai perhekerhossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti