Mä olen opettanut itseni huonoille tavoille niin monessa asiassa. Yksi on sunnuntai laiskuus. Sunnuntaisin imeydyn sohvaan kiinni, enkä sit millään tahdo irrota. Joka sunnuntai ärsyttää ajatus, että iltapäivällä täytyy lähteä koiran kanssa rallytokoilemaan. Haluaisin vaan jäädä sohvalle.
Yritän irrottautua sohvasta tekemällä edes jotain. Tänään imuroin ja pyyhin kuonojen räkä roiskeet ikkunasta. Toki koiralenkit on tehtävä, mutta niistäkin voi luistaa toisesta lenkistä.
Sohvalla voi kutoa ja lukea. Sitten taas vaihtaa lukea ja kutoa. Ja tietty hortoilla netissä. Hyvin aika kuluu myös murehtiessa, miettiessä, joskus jopa haaveillessa.
Nämä hienot aurinkokelit vähän haittaa tätä laiskistumisen tunnelmaa. Tulee huono omatunto kun vaan makoilee sisällä tällä kelillä.
Jostain luin, että joku oli laihtunut 10 kiloa kun oli videoiden ohjaamana zumbannut kotona. Kuinkahan monena sunnuntaina tuota tarttis tehdä jotta siitä muodostuisi tapa? Sitäpaitsi ei mun jalka kestäisi zumbaa kun siinä niitä hyppimisiä ja askel kuvioita niin paljon .Vois kai ne jättää pois, mutta ei se sitten laihduttais...kai;)
Keksin montakin hyvää juttua mitä voisi sunnuntaisin tehdä, mutta sohva voittaa aina kuus-nolla.
Voi kun vois vaan jostaiin katkaisijasta napsauttaa itsensä toimimaan ja ajattelemaan toisin. Käynnistää uudelleen.
Minä oon aina hyvin nahkea lähtemään minnekään, vaikka olisi mukavia juttuja kuten koiratreenit tai hevostalli, ei vaan huvita lähteä, mutta sitten, kun vaan menee, kuten yleensä käy, niin aina on tyytyväinen, että kuitenkin tuli lähdettyä. :)
VastaaPoista