Olen sunnuntaisin käynyt rallytokoilemassa koirien kanssa. Ensimmäiset kerrat oli kamalia. Molemmat olivat ihan pöhelöitä, eivät olleet yhtään kuulolla. Toinen ihaili itseään peilistä ja kirmaili ympäriinsä. Toinen oli jännittynyt, ja pelästyi robottimuria, ja tajusi yhtäkkiä että hallissa on muitakin koiria. Toisella kerralla molemmat kulkivat nenä liimattuna lattiaan, ihan turhaa oli työntää lihapullaa nenän eteen ja yrittää saada huomiota, kun joku ihana narttu oli vieraillut hallissa. Meinasin jo luovuttaa.
Vaan sitten jokin napsahti kohdilleen, tai ainakin lähemmäs oikeaa kohtaa. Nyt tehdään ihan oikeesti rallitokoa:) Naava saa itsevarmuutta ja Pihka oppii perustottelevaisuutta. Suuri vaikutus on myös sillä porukalla joka siellä on. Ovat todella kannustavia. Ohjaaja on myös kiva. Hän antaa neuvoja, kehuu paljon ja on positiivinen ja läsnä oleva. Tykkään kovasti myös siitä, että on pitkäjänteistä. Samassa ryhmässä samaan aikaan koko kevään. Viiden tai kymmenen kerran kurssit menevät nopeasti ja ovat usein sellainen valmiiksi ohjelmoituja. Tehdään ne asiat jotka kurssi esitteessä on luvattu, paljon ja lyhyessä ajassa. Vaatii paljon omaehtoista harjoittelua kotona.
Ja asiasta viidenteen. Oma tyyli on ihan hukassa. Mulla on aina, tai lähes aina, ollut pitkät hiukset. Nyt ne hiukset on toki edellleen pitkät, mutta siinä ne roikkuu pitkin päätä, elottomannäköisenä. Pitäiskö jotain tehdä? Ei mulla oikein ole ketään kenen mielipiteeseen, tai ammattitaitoon luottaisin niin paljon, että voisin vain kysyä ja mennä kampaajalle.
Vaatteet ovat seuraava ongelma. Olen tottunut kulkemaan legginsseissä ja collegemekoissa, farkuissa ja tunikoissa. Olen ostanut muutaman mekon, jotka ovat näyttäneet tosi hyvältä jonkun kaverin päällä, mutta kun samainen mekko on mun päällä, niin ei kyllä tunnu, eikä näytä yhtään hyvältä. On myös vaatteita, jotka tuntuvat mukavilta päällä, mutta kun vahingossa näkee itsensä peilistä, niin voi sitä häpeän määrää...Vai onko tässä nyt vain muutama vaihtoehto? 1. Älä katso koskaan peiliin . 2. Hyväksy että olet tämän ikäinen, eikä tämän ikäisenä ole enää niin väliä miltä näyttää. 3. Syytää rahaa jollekulle stylistille joka sitten joko löytää mulle tyylin jossa viihdyn tai löytää tyylin, joka ei tunnu omalta, tai löytää tyylin ja elän onnellisena elämäni loppuun saakka.
Ehkä tämä yllä oleva ongelma johtuukin siitä, että käyn pikkuisen kanssa muskarissa, perhekerhossa yms. joissa on suurin osa nuoria, kauniita äitejä.......se noin 30 vuoden ero näkyy naamassa ja kropassa...
Villasukissa olo tuntuu varsin hyvältä.
Mukava, että yhteinen sävel rally-tokoiluun kuitenkin on löytynyt. :) Minulla on vaatteiden kanssa vähän sama ongelma, haluaisin joskus ostaa jotain nättiä ja kivaa, mutta tuntuu, ettei mikään näytä nätiltä ja kivalta, kun itselleen sovittaa.
VastaaPoistaEihän se rallytokoilu vieläkään mene kuin strömsöössä :)) , mutta onnistumisia tulee sen verran , että kehtaa/haluaa mennä uudestaan . Ja yksi Ystäväni sanoi: "Sä oot sellainen, että kaikki pitäis osata heti ." Että silleen :)) t. Kirsi
VastaaPoistaTunnistan tuon vaatefiiliksen. kaupassa kun on, niin vaate näyttää kivalta vaikka koittaa kriittisestikin katsoa. Sitten kun on kotona oman peilin ääressä, niin tajuaa, että eipä se ihan stailistin valitsemalta näytäkään.
VastaaPoistaNyt oon tehnyt kanssa paljon etätöitä joka vaikuttaa niin, ettei tarvitse aina olla konttorivaatteissa, eli saa olla lötköissä päivät pitkät. Se on tehnyt minusta kyllä rennomman pukeutujankin - en olisi vielä ennen koronaa mennyt esim sen näköisenä kauppaan kuin nykyisin käyn :D .
Kivaa, että rallytoko on ottanut tuulta alleen! Me ollaan pidetty talvikuukaudet taukoa ja nyt juuri laitoin ilmoittautumisen sisään tunneille nyt keväällä.
Mietin myös josko värinanalyysiin meno olisi oman tyylin löytämiselle oikea ratkaisu. Toisaalta taas voin olla tällainenkin , harvoin tarvii olla tyylikäs ;) . Olen kyllä iloinen tuosta rallytokosta. Viime sunnuntaina Naava meni super hienosti:) .
VastaaPoista