Epämääräistä helle höpinää

 Lenkille aamulla kello kuusi. Hiki tulee silloinkin. Tätä kannattaa ajatella talvella kun otsalampun valossa ja pakkasessa tekee aamulenkit. Suomen ilmasto on kyllä outo, vaihteleva ja ihana. Lenkin jälkeen ollaan koirien kanssa hengailtu pihalla. Riippukeinussa tarvittiin pientä peittoa!

Naavasta tulee otettua vähemmän kuvia.Hän on niin järkevä, ei tee hassuja asioita Paitsi pihalla kun säntäilee hassuilla loikilla pitkin aidan reunaa kun joko näkee, kuulee tai kuvittelee jonkun peuran tai jäniksen olevan jossain lähistöllä. Ja sitten kun otan, saan tällaisen otoksen, värit kadonneet.... Toinen asia mitä Naavan kuvissa aina ihmettelen, on se, että miksi hänestä ei tahdo saada tarkkaa kuvaa. Tarkentaako kamera johonkin hänen korvakiehkuraan vai miksi varsinkin lähikuvat ovat useimmiten epätarkkoja.

Sarjassamme epätoivoisia yrityksiä: saada kaksi koiraa kuvattuna ihanan päivänkakkaramättään keskellä.

 Kesän ensimmäinen pioni.Ihan kuin joku olisi saksilla hapsuttanut sen terälehdet. 

Omenapuuhun laitoin roikkumaan tällaisia. Mies ihmetteli miksi meillä roikkuu kiinalaisia paperilyhtyjä puussa keskellä kesää....Vähän hän on oikeassakin...eihän niihin pimeässä syttyviä valoja paljon näy, kesäöinä. Vähin äänin keräsin ne pois ja laitoin hyllylle odottamaan syysiltoja. Vähän ristiriitaisia palloja, toisaalta miten ne voisi sopia meille...toisaalta taas ne on jotenkin hauskoja, ainakin ihan erilaisia juttuja kuin meillä on ikinä ollut!  Vuosia sitten laitoin pilttipurkkeihin rautalangat joilla ripustin ne omenapuuhun ja laitoin tuikkuja sisälle palamaan, jotenkin suomalaisempi meininki ....mutta aika muuttuu :)

Ei tässä jutussa ole punaista lankaa, ei logiikkaa, eikä ajatustakaan. 

Mutta hengissä ollaan.

Joko onnistuisi

 Olen monena.monena vuonna istutellut porkkanoita, persiljaa, salaattia yms. huonolla menestyksellä. Onnistunut viljely vaatii ilmeisesti istuttajalta ikävuosia, paljon, koska nyt näyttää lupaavalta:  

Vieläkin suurin virheeni on laittaa liikaa siemeni, tämän kun vielä muistaisi ja oppisi.  Nyt laitoin kaksi laatikkoa päällekkäin niin sain kasveille multaa enemmän, mikä selvästi auttoi siihen, että maassa on voimaa ja kosteutta enemmän. Lisäksi etuna on se, että harventaminen ja rikkaruohojen poistaminen on paljon helpompaa kun istutukset ovat korkeammalla.

Tästä tykkään. Tokmannilta sai kolme kukkaa kahden hinnalla, ja joku taas päässä niksahti ja naksahti, kun menin ostamaan kaksi valkoista ja yhden lilan. Minkä ihmeen takia ostin sen lilan, en edes tykkää lilasta ja kolme valkoista olisi täyttänyt tuon korin just sopivasti. Onneksi se lila näkyy vaan yhdestä suunnasta ja voi aika huonosti.

 

 

Näitä Akilleijoja putkahtelee pihalle sinne tänne. Aina näitä saman värisiä.

Juhannusruusu aloitti kukintansa tällä viikolla.

Mutta paras aika on vielä edessä: pionien kukinta aika <3

Cobb-salaatti

 Tämä salaatti oli K-ruoka resepteistä: 

 

Ainekset

4 annosta

• • 1pkt(450 g)Atria Grill & Glaze Cola BBQ kanan grillipaloja
• • (1 rklrypsiöljyä)
• • 4kananmunaa
• • 1pkt(150 g)pekonia
• • 1(75 g)punasipuli
• • 2(400 g)Pirkka syöntikypsää avokadoa
• • 1rs(250 g)Pirkka kirsikkatomaatteja
• • 1/2pkt(à 125 g)Pirkka sinihomejuustoa
• • 1ps(225 g)Pirkka cosmopolitan-salaattia

Kastike

• • 2rklPirkka ekstra-neitsytoliiviöljyä
• • 2rklpunaviinietikkaa
• • 1/2rklPirkka juoksevaa hunajaa
• • 1tlPirkka Dijon-sinappia
• • 1tlsitruunanmehua
• • 1/2tlsuolaa
• • 1/4tlmustapippuria

Valmistus

30 - 60 min

1. Ota kanat huoneenlämpöön noin 30 minuuttia ennen valmistamista.
2. Keitä kananmunat koviksi, noin 8 minuuttia. Jäähdytä kylmässä vedessä, kuori ja leikkaa puoliksi.
3. Levitä pekonit kylmälle pannulle ja paista rapeiksi. Nosta pekonit talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen rasva valuu pois.
4. Paista kanat kypsiksi grillissä tai pannulla öljyssä. Voitele kypsät grillipalat pakkauksen maustekastikkeella. Anna kanojen jäähtyä hetki ja leikkaa viipaleiksi.
5. Hienonna pekonit ja suikaloi punasipuli. Halkaise avokadot puoliksi ja poista kivet. Koverra avokadon hedelmäliha kuoresta lusikalla ja viipaloi. Leikkaa kirsikkatomaatit puoliksi. Murusta sinihomejuusto ja revi salaatinlehdet.
6. Kokoa salaatti tarjoiluvadille tai annoslautasille. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään ja pirskota salaatin 
7. päälle juuri ennen tarjoamista. 

 Oli kyllä ruokaisa salaatti. Aika työläs valmistaa ja kanat kypsyisivät varmaan nopeammin grillissä. Jotenkin maut sekaantuivat, ja mietin voisko oikaista, ja jättää jotain pois. Ehkä kananmunat, ehkä pekonin voisi jättää pois.

Tämä salaatti oli kuitenkin hyvää ja vaihtelua, eli teen kyllä joskus toistekin.

 

Kesän alkua

 Voihan kesäkuu, ja mitä tästä nyt kirjoittaisi....

Ei mennyt ihan kuin strömsössä. Väsähdin. Vaan ei semmoisista täällä sovi kirjoittaa...Nolottaa, hyväksyn väsähtämisen muilla, osaan olla empaattinen, tukeakin, mutta omalle kohdalle osumista en hyväksy.  Päässä kaikuu vaan : " Nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja annat mennä, heikot sortuu..."  

Vastaan taistelu se vasta vie voimia. Mutta kun en vielä oikein osaa muuta. Olen siis taistellut: mökki siivottu, ikkunat pesty, nokkoset kitketty, huussi tyhjennetty (ikinä tehnyt moista! ) , klapit viety puuvajaan, uusia klapeja tehty klapikoneella, pinottu ne, viety puukuorma jne. Onneksi vielä on muutama puunpala työstettävänä ja siivottavaa riittää aina. Mieluummin kyllä noita puuhommia....

Mitäkö koirille kuuluu? Täällä ne rehottavat kuin rikkaruohot. Pihkan pentukurssi loppui viikko sitten. Viimeisellä kerralla oli pikkuinen 8vkoa vanha pentu tutustumiskäynnillä. En kyllä ymmärrä miksi 8 vkoa vanhan pitäisi tutustua koirakouluun ja muihin koiriin, kun vastahan se tutustuu uuteen perheeseensä! Miksi ihmisillä on niin kiire.... Pihka ei tahtonut keskittyä tehtäviinsä ollenkaan tämän uuden pennun takia. "Kauhukseni" totesin, että Pihka on ehkä koulukiusaaja...ei hyväksy uutta jäsentä ryhmään....No, ei kai sentään. 

Pihkasta on tullut entistä rohkeampi kiipeilijä. Pöydälle meno sujuu näppärästi. Ja myös terassin rottinkisohvan selkänojalle kiipeäminen, jotta näkee keittiön ikkunasta  sisälle. Pelästyin kun istuin sohvalla ja yht äkkiä Pihkan naama kurkistaa ikkunasta, joka on  työtason yläpuolella!

Naavan kanssa kamppaillaan siitä, onko metsälenkit letkeitä vai ei. Naavallahan on extra hyvä nenä, joka ohjaa häntä voimakkaasti aina siihen suuntaan jossa peuran, jänisten yms. hajut ovat. Pysähdyn kun veto on liian kova, Naavan hellittäessä jatkamme matkaa. Tästä seurauksena lenkit ovat jojoilua, Naava tulee muutaman askeleen minua kohti ja juoksee taas etujoukkoihin vetämään. Siirryimme lyhyeen taluttimeen, jossa sujuu vähän paremmin. Kaupunkikävelyt sujuu paremmin, mutta kun meidän lenkkeily on pääasiassa metsässä ja kylätiellä.

 Lähetin tämän kuvan miehelle ja kirjoitin, että tässä meidän vkl ruoka. Hän vastasi: "Meillä ei ole kaneja."  Eipä ole, mutta meillä on perunoiden päälle tilliä, ja salaattiaineita. Suolaheinästä en tiedä mihin sitä käyttäisi?

Tällaista nyt. Olen tyytyväinen, että sain tämän tekstin aikaseksi. Kyllä se tästä....

Koska saa nukkua ;)

 

Tultiin pitkästä aikaa mökille. Tämä on Pihkallekin eka kerta mökillä. Ajattelin, että mökillä tulee enemmän oltua pihalla, niin todennäköisesti koirat ovat aivan poikki illalla, ja saadaan aamulla nukkua, ehkä jopa 8 asti. Ei se sitten mennytkään ihan niin, ei oikeastaan ollenkaan niin. Lauantai aamulla Naava heräsi 5.30. Hän oli varmaan niin innoissaan mökillä olosta, ettei malttanut nukkua pidempään. Ja kun Naava herää äänekkäästi haukotelleen, niin Pihkakin on samantien hereillä. Toivoin vielä, että toinen yö menisi pitemmälle aamuun, mutta Naava hyppäsi meitä herättämään kuudelta. Aamuvirkkujahan me ollaan, mutta kyllä sitä seitsemään tai kahdeksaan voisi nukkua.....

Tämä linnunpönttö on saunan seinässä ollut jo vuosia ilman asukasta, vaan tänä keväänä siellä asuu sinitiainen. Pöntöistä lienee pulaa, kun laitoimme kaksi uutta pönttöä rikki menneiden tilalle, niin samantien toiseen muutti kirjosieppopariskunta.

Inhokkityö mökillä keväisin on vadelmapensaiden vanhojen oksien poistaminen. Ne on niin teräviä, että vaikka on hanskat ja pitkähihainen pusero päällä, niin ranteet ovat pienillä viilloilla. Tänä keväänä onnistuin saamaan kasvoihinkin komean naarmun. 

 Kovasti teki mieli ostaa kukkia mökille, mutta kun taas menee ainakin pari viikkoa että tullaan tänne seuraavaksi, niin kuolisivat kuivuuteen. Pieni petunia, vai mikä tuo nyt onkaan, tarttui kuitenkin matkaan kun käytiin ostamassa sadevesitynnyrin suojaverkkoa. Edelliset verkot Naava riepotti mielestään parempaan paikkaan.

Kaikesta huolimatta oltiin levollisissa tunnelmissa mökillä. Täällä on vaan se erilainen rauha ja tunnelma, ja  hyvä olla. 

Erilainen viikonloppu

 Olipa viikonloppu!

Alunperin tapahtuman piti olla lauantaina. Meillä oli mökki varattu koko viikonlopuksi. Kun tapahtuma siirtyi sunnuntaille, päätettiin lähteä vasta lauantaina, koska vieraassa paikassa vilkkaan Pihkan kanssa oleilu voisi olla liian stressaavaa. Lauantai aamuna heräsin vähän flunssaisena ja paljon yskäisenä. Pysähdyttiin Korpilahdella lenkittämään koirat ja syömään. Terassikeli, niin koirien kanssa oli helpompaa.

Perille päästiin ja isäntä oli meitä vastassa. Oli lämmittänyt saunan meille valmiiksi ja keittiössä oli hänen mansikkatilansa marjamehu pullo maistiaisiksi. Tunsimme itsemme tervetulleeksi. 

Eihän se mikään mökki ollut vaan kokonainen talo. Minä jätin saunan ja uinnin väliin ettei tauti pahenisi. Istuskelin laiturilla koirien kanssa sillä aikaa. Järvet on ihania.

Sunnuntaina satoi vettä. Uskottiin ja toivottiin sen loppuvan viimeistään puolen päivän aikaan. Vaan eipä se loppunut. Siellä oltiin koko päivä, ja minä yskin, ja mietin ettei tästä kyllä hyvää seuraa....

Tehtiin koirille verijäljet ja paistettiin nuotiolla makkaraa ja juteltiin. Tämä porukka on Naavan pentueesta syntynyt. Me asutaan kaukana, mutta kerran pari vuodessa nähdään osa porukasta kasvattajan järjestämissä jutuissa. Me ollaan jotenkin sellainen "perhe". 

Pihka sai oman verijäljen. Hänen keskittymiskykynsä ei vielä riitä kuin pieniin hetkiin. Välillä haisti jäljen, perääntyi ja varmisti, mutta sitten löysi ihanan puukepin ja siinä meni tovi. Taas jatkettiin kunnes löytyi maailman ihanin kivenkolo, ja taas meni tovi. Lopulta päästiin jäljen päähän ja voi sitä pienen koiran suurta iloa kun siellä oli peuran sorkka. Siihen jäi mun palkkarasia (jossa kissanruokaa) kun Pihka otti sorkan ja lähti. Onnellinen pentu.

 

 

Naava pääsi kunnon pitkälle jäljelle. Hän tiesi mikä on homman nimi. Eipä tullut harha-askeleita, eikä tarvinnut pysähdellä. Jäljen päässä Naava katsoi peuran sorkkaa, söi palkkarasian kissanruuan ja katsoi eteenpäin: " missä jatkot"?  Hän olisi halunnut lisää. Meillä on aika hauska tiimi: Naava jäljestää ja Pihka ilahtuu jäljenpään aarteesta.

Tästä reissusta tuli taas niin lämpöinen olo. Ihmiset, yhdessä tekeminen ja poissa arjesta, ne sen varmaan teki. Hymyilytti yhden meistä kirjoitus facessa: "Ihana päivä takana".  Kaikki eivät sanoisi ihanaksi päivää jolloin vettä tulee välillä rankasti, ja rämmitään metsässä yli ojien ja liukkaiden puunrunkojen. Mutta minä olen samaa mieltä : ihana päivä.

 

Kotimatka meni yhdellä pysähdyksellä, vaihdettiin vain kuskia.

ps. Maanantaina lääkäriin ja sain lääkkeen poskiontelotulehdukseen. Nyt lepoa.

Lakkoviikko

 Pihka on kiinnostunut vesistä. On ne vedet sitten ojissa tai vesikupissa, niin tassulla kokeilee lätkytystä ja nenällä puhaltaa kuplia veteen kun koittaa pyydystää jotain pohjasta.  Käytiin vähän isommassa lammikossa kokeilemassa miltä se vesi oikein tuntuu. Varovaisesti tutustui, kokemus kotilampeen tippumisesta on vähän tuonut järkeä vesi touhuun.

Ainoana koirana kasvanut Naava on sisäistänyt inhimillisiä piirteitä, nuotiopaikalla Naavakin istuu penkillä.....Naava tuntuu Pihkan rinnalla niin rauhalliselta, paitsi silloin kun riekkuu Pihkan kanssa. 

Kävin lakkoviikolla kahdesti lounaalla. Ensin Turussa Kolmas Linja nimisessä paikassa ja toisella kertaa Liedossa Mom´s kitchenissä. Molemmissa ruoka oli hyvää. Kolmannessa linjassa oli turhan ruuhkaisaa, eivät ehtineet täytellä kulhoja siihen tahtiin kun ihmiset niitä tyhjensivät. Lounailla käyminen on kyllä kivaa kun se ei käy niin kovasti kukkaron päälle.

Lakkoviikolla olen virkannut itselleni kesätoppia. Onneksi sen ohje on youtubessa, niin voin katsoa uudestaan ja uudestaan kun en ole ymmärtänyt, osannut enkä muistanut miten mikäkin kerros virkataan. Langan värin valinnassa ihmettelen itseäni, miksen valinnut tyylikästä luonnonvalkoista tai jotain muuta hillittya....Minäpä valitsin oikein räväkän keltaisen, ajattelin varmasti jotain juuri sillä hetkellä kun värin valitsin, mutta  mitä mietin, se vähän askarruttaa. Vaan edelleen mun pääpointti on tekemisen ilo! En pety jos tulee jotenkin epäsopivan kokoinen tms.

Lakkoviikolla vanhenin, ihan oikeesti. Mun vanhemmat yllättivät ja porhalsivat pihaan heti aamutuimaan. Itseasiassa meidän aamutuima alkaa nykyisin aamuvirkun Pihkan ansiosta jo n. 5.30, mutta lasken aamu 10:kin normaali ihmisten aamutuimaksi. Kivaa oli juhlistaa vanhenemista, varsinkin kun he toivat mukanaan kaiken tarjoilun!  

Viikko soljunut nopeasti. Tuntuu etten ole mitään saanut aikaseksi, mutta miksi aina ajatuksiin hiipii hyötynäkökulma, pitää saada aikaseksi jotain, muuten menee aika hukkaan. On mulla vielä maanantai lakkoa, ehkä keskityn siihen saadan aikaseksi jotain. 

Tai sitten en :)