Pentuja, pentuja...osa 8

Vihdoin tuli perjantai. Ajoimme mökin pihaan, niin ystävämme lampaat juoksivat määkien aidan reunalle.

Siinä sitten koetin asetella asioita tärkeysjärjestykseen. Omat koirat haluavat metsälenkille, minä haluan nähdä pennut, mies haluaa että autosta puretaan kassit ja lampaat haluavat että revin heille ruohoa ja pajunoksia.

Pennut olivat , yllätys, yllätys kasvaneet! Freija tuli vastaan häntä heiluen . Pentulaatikosta kuului yksi pieni inahdus, Freija kiirehti laatikkoon. Ja ne kaikki kahdeksan ryömivöt, kierivät ja vierivät Freijan tisseille.

Tuhisten, inisten ja vähän vinkuen ne söivät hetken. Sitten yksi kerrallaan valahtivat alas tai nukahtivat siihen paikalleen. (Ihan kuin Prinsessa Ruususessa, kun haltijatar kumosi pahattaren manauksen vaivuttamalla kaikki hovissa uneen).

Niiden pikkuiset masut ovat ihan pyöreitä. Turkit kiiltävät. Joku tytöistä on ihan ruskea, ilman merkkejä.

Voiko olla mitään suloisempaa? Olen sanaton.