Ei vieläkään tasainen viikko.
Minua on muistettu odottamatta. Sain jotain, jossa on ajatuksella hankittu repullinen hyvää mieltä. Suuret kiitokset vielä tässäkin osallisille, olen edelleen häkeltyneen onnellinen.
Haettiin Kaunotar- reissaaja kotiin, pojan ja hänen tyttöystävänsä luo. Ajokeli ei ollut paras mahdollinen ja matkakin aika pitkä, silti ei ole mitään negatiivista sanottavaa tuosta reissusta. Tekisin sen uudestaan koska vaan.
Kaipa tämä elämä joskus taas asettuu. Marraskuu on mennyt niin etten ole edes huomannut.
Tänään tehtiin 6km lenkki Ruissalossa. Ilmeisesti kaikki muut ihmiset käyvät lauantaisin shoppailemassa, tai nukkuvat pitkään, muita kävelijöitä kun ei juurikaan nähty. Honkapirtissäkään ei ollut munkkikahvilla muita kuin me. Sunnuntaisin on Honkapirtin parkkipaikkakin aina ihan täynnä. Meidän ilo, että tehdään asioita vähän eri aikaan kuin muut.
Naurava Joiku. Huomenna Joiku tapaa Nalan .Veiti tapasi Nalan jo eilen. Vähän jännittää miten sopeutuminen Nalaan onnistuu. Lähinnä mietin miten kauan vie aikaa, että karskit pojat suostuvat leikkimään pennun kanssa ;)
No, koitan taas muistaa että: worry is a total waste of time.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti