Voihan elämä miten yllätät

 Voihan viikonoppu .Kiidetään yhä tunteiden vuoristoradalla .
Tässä tarinassa tapahtui nyt yllätyksellinen käänne. Käänne oikein hyvään suuntaan. Olen pelkkää hymyä.
Taas piti paikkansa "worry is a total waste of time".
Jotakin olisi voinut tehdä toisin, mutta tälläkin on tarkoituksensa.

Tämä Kaunotar kävi tutustumassa Itä-Suomeen, siellä oli pimeää, ainakin sunnuntai iltapäivänä (eino).
Kahden kasvattajan kennelin tarkastus käytiin läpi. Yhä vaan paremmaksi ja taitavammaksi havaittiin, luimukorva ;)
Torstaina haetaan reissaaja Kotiin. Reissaajasta voi tulla vaikka mitä , liikunnallinen, oikein kasvatettu, edustuskelpoinen ja kielitaitoinen paimensukuisten markkinoija . Tai sitten hänestä tulee ihan jotain muuta. Se ainakin on ihan varmaa,  että rakastettu perheenjäsen hän on, nyt jo.

Kaunotar siis muuttaa poikani ja hänen tyttöystävänsä luokse.
Joikun äidin siskon tytön lapsi. Veitin mummon siskon tytön lapsi. Sukulainenkin.

Ja vielä...jos en olisi järjellä yrittänytkään ajatella, tämä asia olisi mennyt vähemmillä kilometreillä. Eli, mitä tästä voi oppia?

Parempi elää vaan tunteella  :)