Olen viime metreille asti haaveillut, että Kaunotar "Armi" muuttaisi meille Joikun ja Veitin seuraksi, täysivaltaiseksi perheenjäseneksi.
Kolme koiraa ei varmaan kenenkään mielestä ole järkevää, ja sitä olen pyöritellyt päässäni.
Täällä eletään vain kerran. Jokainen muokkaa elämäänsä (toivottavasti) omien arvojen ja toivieden mukaan.Järkevä elämä ei edes kuulosta houkuttelevalta.
Järki sopii paremmin käytetettäväksi sanaksi silloin kun esim, tuhlataan luonnonvaroja, lasketaan vettä litra tolkulla, heitetään ruokaa roskikseen jne.
Uskon että tunne ja maalaisjärki ovat sukulaisia. Maalaisjärjellä ajateltuna moni asia hoituu. Samoin luotan omiin tunteisiini, että ne ohjaavat minua oikeisiin päätöksiin. Minulla se on toiminut, en ole katunut tunteen perusteella tehtyjä päätöksiä.
"Armi" ei siis muuttanut meille, mieheni on järkipäätösten asianajaja.
Minua on helpottanut oleellisesti ihanat viestit Onnin ja Ilojen omistajilta. Kuvat kertovat, että rakastetut pennut ovat nyt valmiita levittämään kaikkea hyvää ympärilleen. Kiitos Teille ihanat ihmiset <3
Nosta kasvot ylös sateeseen
katso lintujen lentoa
ne ei kylvä
ei ne satoa korjaa
mut niil on tarpeeks kaikkea
Kiivetään kukkulalle
sieltä näkee ohi kaupungin
niin sä muistat mistä tullut oot
ja minne palaat takaisin
Anna tuulen puhdistaa...
Kuuvannokassa Joikun ja Veitin kanssa annoin meren pauhun lohduttaa. Pitkiä kävelylenkkejä.
Pettymyksen ja kiukun siirsin siivoamiseen.
Kaikin konstein koitan siis saada valoa elämääni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti