Minä suutun tosi harvoin. Koirat ovat ilmeiseti niin lähellä sydäntäni, että niitä koskevissa asioissa tunteet kihahtavat pintaan helposti.
Aluejärjestö järjestää Leiki-ja pelaakurssin, joka kestää neljä tuntia. Ilmoittauduin kurssille ilolla,vaikka kurssi oli suht kallis, ajattelin kaipaavani vinkkejä leikkimiseen.
Maksettuani ilmoittautumismaksun selvisi, että kurssille saa osallistua myös nartut, joilla on juoksuaika.
Kapinoin kovasti tätä vastaan. Näyttelyihin saavat osallistua juoksunartut. Urokset ovat kehässä ensin ja vasta sitten nartut. Kokeisiin eivät saa osallistua juoksun aikana. Yksityisissä koirakouluissa kurssi keskeytyy koiran kohdalla, jos juoksu alkaa kesken kurssin, eikä siis juoksunartun kanssa voi aloittaakaan kurssia.
Minulle perusteltiin, että tämä on vain leikkikurssi, jossa ilolla ja positiivisuudella ollaan mukana. Minulle kaikki koiraan liittyvät aktiviteetit ovat samalla ilon ja positiivisuuden akselilla. En harrasta koirieni kanssa mitään ryppyotsaisena, "tosissani".
Ilo ja positiivisuus ei nyt mahdu ajatuksiini kun ajattelen uroskoiriani jouksunartun kanssa samalla kurssilla. Ulinaa, vaahtoa suusta, kiskontaa, ei pätkääkään keskittymistä ja kotona vielä haikailevaa itkutusta, tätä kokemusta en halua koirilleni.
Kysesssähän on vain leikkikurssi, ei ole pakko edes kokeilla mitä tapahtuu.
Lisäksi perusteluna oli, että kurssi tapahtuu yleisellä alueella. Melkein kaikki kurssit joihin olen osallistunut ovat olleet yleisessä puistossa, metsässä tms. Koskaan ei ole paikalle vahingossakaan eksynyt ulkopuolisia, ei juoksunarttuja eikä muitakaan.
Asiat muuttuvat vuosien kuluessa. Esim. ennen oli todella tarkkaa ettei pentu tavannut vieraita koiria ennen kuin oli rokotettu. Nykyään sosiaalistamista pidetään tärkeämpänä kuin riskiä, että pentu sairastuu. Uskon että molemmat, sekä terve että sosiaalinen pentu ovat saavutettavissa. Pentu saa tarpeeksi sosiaalisia kokemuksia tuttujen koirien kansa, eikä tarvitse ottaa pientäkään riskiä.
Minulla on ollut uroskoiria 30 vuoden ajan. Koskaan aikaisemmin ei ole tällainen ongelma tullut eteeni. Olen osallistunut leireille, koulutuksiin, tapahtumiin. On ollut ihan päivänselvä asia että juoksunartut eivät osallistu tapahtumiin. Mikä nyt on muuttunut?
Minulla on alkukantaisen rodun edustaja , paimensukuinen lapinkoira. Haluan että se pysyy koirana. Sillä on luontaiset taipumuksensa, vaistonsa ja oma persoonallinen luonteensa. Haluan ottaa nämä kaikki asiat huomioon. Haluankin sen pysyvän koirana, jonka ominaisuuksia hyödynnän. Minusta sen ei pidä oppia olemaan juoksuaikaisen nartun lähistöllä "coolina".
Tämä ei ole mitään narttukoirien syrjimistä tai väheksymistä, Itsellänikin lähipiirissä kolme rakasta narttua.
Aluejärjestö on niin hyvä asia. Paimensukuisilla kun on omat persoonallisuutensa, joita voi vain toinen samanrotuisen koiran omistaja ymmärtää. Vertaistuki niin koirille kuin omistajilleenkin on tärkeää. Kiukuttaa suunnattomasti, että hyvästä asiasta häviää nyt jotain.
Vai onko kyseessä vain yhden ihmisen mielipide, ihmisen jolla päätösvalta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti