Tänään kyllä välillä satoi lumihiutaleita, onneksi hävisivät samantien.
Viestintä on älyttömän vaikeaa.
Jotta viestintä onnistuisi täydellisesti pitää valita oikeiden sanojen lisäksi oikeat eleet, ilmeet ja ehkä sopivat vaatteetkin tai ainakin oikeat värit. Tuo värien valinta on kyllä jo mahdottomuus. Siinähän saisi vaihtaa vaatteita aina kun vaihtaa puhekumppania. Vihreää päälle kun haluaa rauhoittaa, keltaista, oranssia kun haluaa saada aikaan innostusta, mustaa kun haluaa ottaa osaa suruun jne.
Ilmeiden ja eleiden onnistuminen vaatii täydellistä keskittymistä keskusteluun. Jo ennen keskustelun aloitusta pitää tyhjentää pää ja olla näyttämättä harmistusta alkavasta päänsärystä, väsymystä tai olla miettimättä mitä ruokaa tänään laittaisin. Pienikin ilme voi aiheuttaa väärinkäsityksiä kuulijassa.
Ja vihdoin ne sanat. Sanat yksinäänkin tarkoittavat monia asioita, saati sitten kun sanat yhdistetään lauseiksi, siinä sitä onkin moniselitteisyyttä. Ja vielä se, millä äänenpainolla mikin kohta lauseesta sanotaan...
Tässäkin yksi syy miksi viihdyn koirien kanssa. Niiden viestintä on niin helppoa. Niiden viestinnässä ei ole ristiriitaisuuksia.
Kissojen kanssa on ihan toisin. Niistä ei koskaan tiedä. Ne saattaa tulla luo ja kuitenkin raapaista.
Kissaihmiset ovat tietysti erimieltä.
Minä olen koiraihminen, enkä osaa yhtään lukea kissojen "kieltä".
Mutta otsikkoon... kevät on ihana. Viestintäkin helpottu kun ryppyotsat suoristuvat kevätauringossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti