Yksinäinen

Pihalle, sireenien juurelle kasvoi krookus. Ihan yksinäinen. En ole istuttanut krookuksia, eikä siinä viime keväänä mitään ollut. Mistähän se siihen tupsahti? Aika kiva yllätys jos joku sen siihen on sellaiseksi, yllätykseksi,  istuttanut.

Työni on tosi sosiaalista. Siksi en kaipaa vapaa aikana ihmisiä ympärilleni. Toisinaa minulla on huono omatunto, en huomioi ystäviäni tarpeeksi. Toisaalta toivon ystävieni ymmärtävän ja tuntevan jo minut. Koska en tarvitsen ympärilleni ihmispaljoutta, minulla on aika vähän ystäviä, kavereita enemmän. Eräs viisas on sanonut omien ystäviensä määrästä panostavansa laatuun enemmän kuin määrään. Minä teen samoin.

Sunnuntaina olin ihmispaljouden keskellä. Tanssimassa. Kaikkea pitää kokeilla, ainakin kaikkea mikä liittyy tanssimiseen. Tämä ei ollut minun juttuni, ainakaan vielä. Ehkä kymmenen vuoden päästä.
Kaikkein pahinta oli naistenhaku. Olisi pitänyt hakea nopeasti. Ennen kuin olimme ystäväni kanssa päättäneet keitä haemme, heidät oli jo haettu. Muutaman kerran myöhästyttyämme menimme kahville.
Sunnuntai iltana tanssiminen on vakava juttu. Ei siellä paljon hymyilty, eikä juteltu.
Ja se tanssilajien määrä....masurkka, polkka, hidas valssi, fusky, bugg, salsa ...
On mulla vielä opittavaa.

Tässä ei ole mitään aprillipilaa.
En tykkää koko aprillijutusta.

Ihanaa tiistai päivää kuitenkin :)