Koitin jutella setterille, mutta eihän virolaiset ole ollenkaan ihmisläheisyyden kipeitä.
Menimme kaarevalle sillalle, setteri ei tiennyt mihihn suuntaan omistajansa oli lähtenyt ja tuli myös sillalle.
Omistaja vihelsi setterilleen ja minä koitin selittää: katsos tuolla, tuolla on sun mami. Setteri parka meni ihan sekaisin, omistajaa ei näy, ja joku puhuu ihan käsittämätöntä kieltä. Setteri pyöri sillalla
vähän hätääntyneenä, omistaja käveli lähemmäs ja setterikin kuuli jo vihellyksen.
Kylpylän lähellä olevassa puistossa koirat ulkoilivat omistajineen ihan vapaina. Välillä koira kirmasi toiselle puolelle puistoa nähtyään toisen koiran. Sitten molemmat juoksivat näkemänsä kolmannen koiran luo. Joku niistä tunnisti oman omistajansa vihellyksen, ja kaikki kolme kirmasivat sinne päin. Ei kuulunut murinoita, haukuntaa eikä vihaisia kiljumisia:laittakaa ne koirat kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti