Voisin melkein sanoa, että jos ihmisellä on paimensukuinen lapinkoira, ensimmäinen aaltopituus on saavutettu :)
Hauskaa oli löytää muitakin yhtäläisyyksiä. Oli riemastuttavaa huomata, että on joku, joka on samaa mieltä asiasta: koreja ei voi koskaan olla liikaa.
Mies koittaa usein rajoittaa koritarpeitani, harvoin onnistuu. Seuraavaksi tarvitsen korin johon voin asetella kukkia. Tarvitsen myös laakean korin, johon voin laittaa kynttilä asetelman syksyllä.
Yksi yhtäläisyys oli kirjat. Luemme samanlaisia kirjoja.
Oli elämyksellinen kotimatka kyläpaikasta.
Ensin tuli metsiköstä haukka tuulilasia viistäen. Mahtavan isot siivet, ruskean valkoiset, kunpa tietäisin mikä haukka.
Seuraavaksi tuli hiekkatiellä auto vastaan, keskellä tietä. Hiljaisella tiellä jo vastaantulija hätkähdyttää, saati sitten keskellä tietä tulija. Vauhti oli onneksi ihan hallittavissa, joten ei sen kummempaa vaaratilannetta syntynyt.
Seuraavaksi mutkan takaa, keskellä metsää, tuli tien reunassa valkoinen hevonen ratsastajan kanssa vastaan. Hätkähdyttävä näky, kontrastina tummaa metsää vasten täysin valkoinen hevonen, kaunista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti