Joinain vuosina lomalle asettuminen on vienyt viikon. Nyt tuntuu että pääsin lomalle heti.
Syventyminen kirjaankin onnistui, ajatukset eivät harhailleet.
Luin Cecelia Aherinin Sadan nimen mittainen matka (sama kirjailija kirjoitti P.s Rakastan sinua). Vähän hömppä kirja, mutta pidin sen ajatuksesta. Jokainen ihminen on tarinan arvoinen, kenen vaan elämästä saa kirjoituksen, positivisen sellaisen.
Joka kesä hämmästelen horsman lilaa väriä. En tykkää yhtään lilasta. Silti joka kesä ihailen miten kauniilta horsman lila näyttää luonnossa, vihreiden peltojen keskellä. Päälleni en silti, vieläkään, voisi laittaa mitään lilaa. Tai liloja verhoja, pöytäliinaa, tyynyä, ei, ei, ei.
Kävelin koirien kanssa kylätietä pitkin ja metsän kautta takaisin. Kaipaan merta. Osaan kuitenkin vaihtaa meren peltojen lainehtimiseen. Se riittää. Lenkillä näin kaksi ihmistä. Vanhempi nainen mustikkamättäässä, jonka Veiti sitten haukkui. Tulipa taas ruotsinkieltä treenattua. Apua mikä on mustikka ruotisiksi, entä kypsä? No, kysyin onko blåmusslorna färdiga redan. Sinisimpukat ja mustikat, melkein sama asia, mitäs tuosta!!! Nainen vastasi ruotsiksi ilman hämminkiä että eivät ole ihan vielä kypsiä, ja terveellisiä ovat...
Toinen ihminen istui talon pihalla. Täällä tervehditään kaikkia.Ollaan maalla.
Onnittelut Aamokselle ja Joikulle! He täyttävät tänään 9- vuotta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti