Lauantain mentsälenkki tuotti tulosta! Vihdoin löytyi suppilovahveroita tai kosteikkovahveroita. Kyllä huomasi kävellessä yli kallioiden ja rahkasammalten, että tänä syksynä on kävelty vähemmän metsässä, hengästytti. Metsäpoluilla on paljon helpompaa kävellä.
Koirat olivat innoissaan ja tosi tottelevaisia. Veitikin palasi oitis kiihdytysreissultaan, koska palkaksi paluusta sai palan savustettua hevosenlihaa.
Kai nämä ovat skilloja? Leviävätkö ympäri nurmikkoa varmasti?
Mietin hetken istutanko sinne tänne, mutta päädyin tiiviiseen ympyrään. Keinun jalkojen viereen istutin myös muutaman. Ehkä ostan niitä maanantaina lisää. Olisihan se ihanaa istuskella keinussa ja ihaille liljoja.
Puutarhan hoito tuntuu välillä samanlaiselta kuin käsitöiden teko, salatiedettä. Toiset vaan heti tietää mihin kannattaa istuttaa mitäkin. Ja toisilla kaikki rehottaa hyvinvoivina, minulle ei.
Tämä mökkielämä on ihan kuin eläisi eri maailmassa. Mökki lämpiää makaroonilaatikolla... Siis kaasu-uunin käyttö lämmittää koko mökin. Ajatukset liikkuvat ihan eri asioissa kuin kaupungissa. Siinä kai se juju onkin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti