Mökiltä lähtö on Veitin mielestä aina yhtä tympäisevää. Viimeiseen asti hän makoilee mökin edustalla. Kutsusta tulee autoon, mutta etanan vauhtia.
Joskus hän on ehdottanut että voisi hyvin jäädä naapuriin hoitoon.
Eilen kannoin laukkuja autoon ja laitoin Veitille remmin. Häntä alhaalla hän laahusti perässäni. Laitoin laukut autoon ja jatkoin matkaa naapuriin. Kummasti Veitin häntä ja pää nousi ja askelkin keveni. Tätähän hän on yrittänyt meille selittää, että voisi hyvin jäädä naapuriin.
Naapurissa hän sai pannukakkua ja maitoa. Syötyään asettui keittiön kaakelinurkkaukseen nukkumaan. Eikä tehnyt elettäkään kun teimme lähtöä.
Aamulla soitin ja kyselin miten on mennyt. Veiti oli nukkunut sängyssä! Kotona tulee korkeintaa aamuisin sänkyyn viereen nukkumaan.
Freija on vähän kuulemma mulkoillut Veitiä, ja kömpinyt itse kiireesti Tuijan viereen sänkyyn Veitin lähdettyä.
Saa nähdä saammeko Veitiä enää kotiin lainkaan.
Kotiin mukanamme tullut Joiku on hiljainen. Aamulla varmuuden vuoksi vielä kuunteli ja katseli sängyn alle, jospa se Veiti sieltä kuitenkin kömpisi, se kun on usein maanantai aamuisin niin väsynyt, että kömpii viimeisenä eteiseen.
Olipa mukava taas lukea blogiasi muutaman viikon jälkeen. Hyviä ajatuksia, samankaltaisia tunteita ja hauskoja koirajuttuja.
VastaaPoistaKiitos :)
Poista