Powered By Blogger

maanantai 15. joulukuuta 2014

Veiti seitsemän vuotta




Tämä tyyppi täytti sunnuntaina seitsemän vuotta.
Menetimme Hifin heinäkuussa ja pikku hiljaa aloimme etsiä Joikulle kaveria.
Sain kuulla, että Joikun velipuolta on käytetty astutukseen ja se tuntui olevan "tähtiin kirjoitettu juttu".
Elämä ei suju juuri koskaan suunnitelmien mukaan ja niimpä saimme tasan seitsemän vuotta sitten puhelun, jossa Laura kertoi, että pentuja ei syntynytkään kuin kolme. Me olimme neljäs pentujen varaaja.
Selvisin tuostakin pettymyksestä.

Joulun jälkeen, en muista tarkkaa ajankohtaa, sain uuden puhelun. Laura soitti ja sanoi yhden pennun varaajan peruuttaneen pennun oston. Suunnilleen soittoa seuraavana päivänä ajoimme Mäntsälään katsomaan pentuja.
Saimme valita kumman uroksen ottaisimme. Mies halusi "äijämäisen" koiran. Ja niin hän valitsi tuon nokinaaman.

Yksi elämän onnellisimpia päiviä on koiranpennun kotiin hakupäivä. 
Jännitin miten Joiku ottaa uuden perheenjäsenen vastaan, tuleeko pennulle ikävä jne.
Kotiin tultuamme pentu meni kolistelemaan ruokatynnyriä, halusi ruokaa ja asettui taloksi.

Liehkun piippalakki sai kutsumanimekseen Veiti. Saamenkieleltä ja tarkoittaa vapaana, ilman paimennusta. Porot ovat kesäisin veiti.


Veiti on toteuttanut miehen toiveen: meillä on nyt äijämäinen koira. Veiti on rauhallinen. Tottelee, mutta ei mielistele. Leikkii, mutta mieluiten hillitysti ja niin ettei juuri kukaan näe.
Veitillä on monta sänkyä. Ja lempilelu on vaaleanpunainen, pehmopossu.

Veitillä on hassuja tapoja, mm. käy huussin vieressä asioillaan, useimmiten samaan aikaan kun mies käy huussissa.
Mökiltä lähdettäessä Veiti jää makaamaan mökin oven eteen. Ihan niin kuin emme muuten ymmärtäisi mökillä olon olevan hänelle maailman kivoin juttu. Kukaan ei osaa tulla mökin ovelta autolle hitaammin kuin Veiti. Pahimpina kertoina joudun hakemaan hänet, laittamaan kaulapannan kaulaan ja taluttamaan autolle.
Hassu tapa on myös sylkeä suusta herkku kuin herkku ensin maahan, haistella ja syödä se vasta sitten. Tämä on joskus hankalaa kun esim, pitäisi palkita Veitiä hyvin sujuneesta toisen koiran ohittamisesta.


Meidän nokinaamasta kasvoi komea uros, jolla on selkeät merkit.


Ja neljän yön päästä Veitilläkin alkaa joululoma. Mökillä oloa kaksi viikkoa!

2 kommenttia:

  1. Ihana nokinenä. Tuo pentukuva oli ääreist hellyyttävä. On huutava vääryys tää mun allergia,mulla niin olis koira ilman tätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän sulla ole vipinää, ulkoilua, hellimistä ja höpöttelyä ilman koiraakin :)

      Poista