Viikko sitten luvattiin lämpenevää, keskiviikoksi jopa 17 astetta. Eipä tullut lämmintä. Ei edes vastatuulen fillarilla polkiessa tullut lämmin.
Ja taas oli Iltasanomien lööpissä, että ensi viikolla 20 astetta. Enää en mene tuohon halpaan. Mistä ne repii noita ennustuksia? Forecan sivulta kun katsoin ensi viikkoa, ei minään päivänä mene juurikaan yli 10 asteen.
Tuntuu etten viisastu koskaan, joka vuosi odotan kevättä ja lämpöä. Odotan niin kovasti ja kauan, että lopulta väsyn siihen odottamiseen, ja vaivun uudelleen talvi"horrokseen" kuin ärsyyntynyt karhu.
Kulunut viikko on muutenkin ollut taas takkuinen. Mä valitan aina!
Emmerdalea katsoessani samaistuin hetkeksi Nicolaan. Hänkään ei ole koskaan tyytyväinen, aina pitäisi olla enemmän ja parempaa.
Tykkään Emmerdalesta. Kaikki henkilöt isoja persoonallisuuksia, asioita sanotaan suoraan, silti kukaan ei suutu lopullisesti.
Ednalle virnuillaan hänen hatustaan, silti Edna ei luovu hatustaan ja silti, ehkä juuri siksi, kaikki kunnioittavat ja rakastavat Ednaa.
Entä sitten Kerry, polttaa talon ja vaarantaa lasten henget, silti jää kylään, ja ihmiset eivät hylkää häntä. Suuria sydämiä Emmerdalessa.
Viikon marinoiden päätteeksi sain flunssan. Minua varoitettiin kurkkukivulla jo alkuviikosta. En ottanut varoituksesta onkeeni ja tässä sitä nyt ollaan.
Perjantai illalla nousi kuume. Pää täynnä räkää.
Ja jossain joku kysyy: jokos lopetat turhan marisemisen?
Kyllä lopetan!
Pöydälläkin ihana kimppu valkovuokkoja. Elämä on....ihanaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti