Valokuvanäyttely

Lauantaina käytiin Salon veturitallissa Nick Brandtin valokuvanäyttelyssä.
Valokuvaaja on kuvannut Itä-Afrikan villieläimiä, eikä millään järkkärillä, vaan kiinteäobjektiivisella rullafilmikameralla.
Kuvia on tuunattu kyllä, mutta hienoja ovat.
Mun suosikkeja ovat kuvat joissa valo on jotenkin erikoinen, tai joissa voi melkein tuntea tuulen puhaltavan omiakin hiuksia.

Tämä on yksi mun suosikeista.

Paljon oli kuvia myös elefanteista. Ne ovat mun mielestä aina niin surullisen näköisiä. Pienestä pitäen nahka ryppyinen. Vanhoina korvat repaleisia. Koko ilme niin kovin surumielinen.

Nick Brand on perustanut säätiön, joka suojelee Afrikan eläimiä. Säätiön varoilla on palkattu metsänvartijoita, jotka ovat saaneet jotakin aikaankin (ovat ottaneet kiinni salametsästäjiä ja takavarikoineet asekätköjä).

Seeproista ja kirahveista oli myös paljon kuvia. Kirahveja en ymmärrä. Kuvassa olivat kaulat somasti yhteen kiertyneinä, näytti hellyyttävältä, kuvan nimi oli kuitenkin taistelevat kirahvit. Enkä usko kyseessä olevan vanhan kirahviavioparin.

Maaseudulta kaupungin vilskeeseen , vaikka vain vierailulle hetkeksi, on pienoinen shokki.
Veturitallilla oli lippujono, runsaat kymmenen ihmistä. Joidenkin kuvien kohdalla joutui odottamaan vuoroaan nähdäkseen kuvan.

Vielä kun kävimme Prismassa, jossa sielläkin oli paljon, paljon ihmisiä, oli helpotus ja ilo palata mökille.
Vieraassa kaupassa on muuten vaikea tehdä ostoksia. Mitään ei löydä. Etsiminen vie energiaa, ja puolet ostoksista jää ostamatta.