Aamulenkki lahden rantaan. Meri jäässä. Auringon paiste sai linnut laulamaan ja kylmyydestä huolimatta tuntui taas enemmän keväältä.
Jojo Moyesin: Kerro minulle jotain hyvää, vei minut mukanaan. Pitkästä aikaa sellainen kirja, jota ei olisi halunnut laskea kädestään. Melkein liian imelä ja melkein liian ennalta arvattava, muttei kuitenkaan. Viimeisten sivujen lukeminen oli tuskaa. Ensinnäkin itketti ja toiseksi mies höpötti samaan aikaan jostain yöpakkasista.
Iltapäivällä oli pakattava ja ajettava kohti arkea. Tavaraa oli taas paljon ja koirat joutuivat matkustamaan takapenkillä.
He, tai ainakaan Joiku ei ollut asiasta riemuissaan kuten kuvasta näkyy.
Kaupungissa sanomalehtiä ja pesukoneen jyrinää. Arki aaarrrggh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti