Olimme Helsinki-Tallinna-Visby-Tallinna-Helsinki risteilyllä Silja Europalla.
Risteilyä ei paljon kannata hehkuttaa. Laivakin vähän kulahtanut .Juomaa oli kyllä tarjolla, mutta missä on ihanat kahvilat herkkuineen ja jäätelöannoksineen?
Meri on tuollapäin aavaa, saaristo puuttuu.
Gotlannin saari oli kaunis.
Olimme opastetulla bussikierroksella. Oppaana nainen, joka oli vuonna 1968 tullut Gotlantiin au pairiksi oppiakseen ruotsinkielen ja jäänyt sille tielleen.
Ruusuja osasin matkalta odottaa, mutta nämä tienvarsien unikot olivat yllätys. Paljon näkyi myös muita kedonkukkia, sikuria, neidonkieliä, sormustinkukkia ja sseljankukkapensas.
Näköalapaikalla Högklintillä. Vuorella oli pieniä valkoisia tappeja, joita edemmäksi reunaa ei saanut sortumavaaran vuoksi mennä. Opas kertoi jo bussissa asiasta, mutta huolettomia olivat vanhemmat lapsiensa suhteen tuolla vuorella....
Vanha kalastajakylä Gnisvräds. Rannan verkkovajat ovat muuttuneet kesämökeiksi. Mökkien yhteinen keittiö- wc-ja suihkurakennus oli rannassa. Vähän erilaista mökkeilyä kuin meillä täällä.
Laivahautoja näimme myös. Kiviä laivan rungon muotoisesti, siinä sitten viimeinen leposija rannalla.
Näitä odotin ja näitä sain. Olisin kävellyt kujia joka suuntaan ja kuvannut lisää, mutta jalat väsyivät ja aikakin loppui kesken.
Houkuttelevia kujia hyvinhoidettuine taloineen.
Ihmisiä oli paljon. Visbyn väkimäärä kolminkertaistuu kesällä. Almedalin viikkojen takia ihmisiä oli juuri nyt ehkä eniten koko kesänä.
Sääliksi kävi niitä purjeveneilijöitä, jotka aavalta mereltä tulivat yösijaa etsimään Visbyn satamasta. Ahdasta oli, enkä tiedä mahtuivatko kaikki rantaan.
Olisin mielelläni viettänyt Visbyssä toisen,ehkä kolmannenkin päivän.
Jäi maistamatta niitä jäätelöitäkin, joita rantapaikassa olisi ollut tarjolla 170 erilaista makua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti