Tässäkin hyvät puolensa. Elämä on helpompaa kun on tiskikone, sisävessa ja vettäkin tulee hanasta.
Viikonloppu piteni yhdellä päivällä kun tein jotain, mitä en muista tehneeni vuosiin, tai ehken koskaan. Jäin sairauslomalle! Olen toki ollut sairauslomalla, mutta aina lääkärin määräyksestä, nyt määräsin itse itseni jäämään kotiin.
Torstaina vielä sinnittelin yskän ja äänen kanssa töissä. Puhuminen, äänen aikaansaaminen, vaati niin paljon , että nousi tuskahiki.
Perjantai aamulla painiskelin aamun itseni kanssa, jäänkö vai jaksanko vielä, on kuitenkin jo perjantai, yksi päivä enää jne.
Mutta jäin kotiin. Ja se oli oikea ratkaisu. En pystynyt koko päivänä puhumaan normaalisti.
Vieläkin yskittää, eikä tee mieli puhua. Olo on kuitenkin huimasti parempi kuin torstaina tai perjantaina.
On se vaikeaa jäädä kotiin. En luule olevani korvaamaton töissä, mutta tiedän töideni kaatuvan työkavereideni murheeksi jos en ole töissä.
Nyt on kuitenkin aika opetella pitämään enemmän huolta itsestään. Omasta terveydestä ja hyvinvoinnista.
Olen ottanut ensimmäisen onnistuneen askeleen tällä tiellä.
Eikö ole vaikeaa jäädä kotiin? Huono omatunto... Kun minulle kerrottiin, että sairausloma on 1 kk, Kysyin välittömästi että, onko pakko... No, lääkäri lupasi, että voin tehdä vähän etätöitä. Näitä mun töitä voi tehdä onneksi etänäkin. Kai sitä jonkinlainen tarve tehdä itsenä tarpeelliseksi - ja helpottaa työkavereiden työtaakkaa. Lähinnä kai tehdä itsensä tärkeäksi vielä tässä iässä...
VastaaPoistaNiinpä. Kuulumme "tunnollisten" lajiin. Oma korsi olisi aina kannettava kekoon, muuten ei ole riittävä.
VastaaPoistaMuistahan Sinäkin: Olet tärkeä ja riität, aina, vaikka et tekisi yhtään mitään!