Jossain vaiheessa päässä vilahtaa ajatus: onko tämä parasta mahdollista elämää, työtä ja sohvaa?
Viime viikolla kokeilin toista vaihtoehtoa.
Yhtenä päivänä töistä tullessa otin varman päälle. En mennyt olohuoneeseen ollenkaan, vaan pakkasimme miehen kanssa koirat autoon, ja ajoimme Ruissaloon lenkille.
Sekoitimme arjen ja viikonlopun perusteellisesti menemällä vielä Honkapirtille kahville.
Luumuhillo täytteistä munkkia mutustellessa tuli ihan sunnuntai olo.
Voisiko se ollakin niin, ettei viikonpäivän nimellä olekaan merkitystä?
Merkitystä on vain sillä, juuri nyt elettävällä hetkellä!
Toisena päivänä menimme ystäviemme kanssa leffaan. Arki-iltana.
Sain viestin että tein juuri oikein : olin tilannut Hidasta elämää-puodista stressinpoistokortit. Tuona samaisena päivänä kortit olivat saapuneet postilaatikkoon ja nostin korttipakasta summissa -päivän kortin. Kortissa luki: Mene elokuviin!
Kortin jatkotekstissä kyllä luki, että voin sulkea silmäni, valita mieleisen aiheen ja paikan, ja katsella 5-10 minuuttia mielen elokuvaa.
Tämä oikea elokuva "Tyttö nimeltä Varpu" oli kyllä parempi. Kestikin kauemmin ja vei todella ajatukset pois kaikesta muusta.
Oikein hyvältä tuntui tämä testijakso.
Nyt vaan tavaksi, rutiinien rikkominen.
Kyllä rutiinien rikkominn tosiaan kannattaa, kun se virkistää niin paljon. Olen huomannut, että esim Turun jokirannassa kävely saa lomafiiliksen päälle, kun tunnelma varsinkin kesäiltoina on kuin jossain Keski-Euroopassa!
VastaaPoista