10 työpäivää ennen kuin alkaa loma. Tuntuu ikuisuudelta.
Toisaalta taas, kun loma on alkanut, se on ohi niin nopeasti, nyt on vielä koko loma edessä.
Nyt on tämän lukauden urakka opena ohi. Selvisin. Toisinaan oli jopa kivaa.
Saatiin paljon kiitosta, joten mentiin ihan reilusti riman yli.
Nyt on aika nollata, ei suunnitella syksyä, vaan mennään kohti kesälomaa.
Olen edelleen sitä mieltä, että elämässä vallitsee tietynlainen tasapaino.
On kaksi vaakakuppia, ja jos toisessa kupissa on paljon hyvää, toisen kupin täytyy vastaavasti sisältää yhtä paljon huonoa.
Yksi huonon vaakakupin painavimmista asioista on perintöasia. Aiheuttanut ihmetystä, harmaita hiuksia, kiukkua, raivoa, epätoivoa ja epäuskoa. Alkaa loppua usko, että asia vielä joskus päättyisi, sitä on kestänyt pian puoli vuotta!
Sunnuntaina sahasin moottorisahalla kasan puupinon viereen jämähtäneitä oksia.
Vähän järkytyin mun käsivoimien puutteesta, moottorisaha painoi,enkä meinannut jaksaa koko hommaa. Pitäisi varmaan tehdä jotain...
Hiekkaa kärrätessä käsivoimat riittää. Siinä sitten taas polvi kipeytyy (vammaisen jalan polvi).
Mutta se on totta, että ruumiillinen työ kummasti auttaa raivon tunteeseen. Sitä vaan rauhoittuu takas sohvalle kun on tunnin pari ahertanut tällä työleirillä.
Ja nyt vaan reippaasti kohti uutta työviikkoa.
Tai jos nyt ei reippaasti, niin jotenkuten vaan....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti