Palkitsimme itsemme ahkeruudesta menemällä julkkiskahvilaan.
Koko Suomi leipoo kisan voittajalla on Kemiössä kahvila ja siis sinne menimme.
En kehdannut muuta kuvaa ottaa, vain tämän yläkerran valokuvanäyttelystä otetun ilmakuvan.
Itse julkkis oli paikalla ja palveli tätä kuvassakin näkyvää rouvaa iloisen ystävällisesti. Valitettavasti meitä palveli toinen, jolla ilmeisesti palkkaan kuului vain määrätty ja tarkoin valikoitu määrä sanoja. Ylimääräistä apua leivonnaisen valintaan ei herunut, eikä myöskään hymyn häivää. Valittaa ei nyt parane, koska hän kyllä oli kohtelias, sanoi kiitos ja olkaa hyvä.
Kakkuvitriini jäi huomaamatta ja päädyttiin raparperipaistospalaan. Kaunis sekin, marenkikuorrutettu ja päällä puolikas mansikka.
Pois lähtiessä vasta huomasin kakkuvitriinin, jossa varsinaiset taideteokset olivat. Mutta se hinta! Viisi euroa ja 50 senttiä vielä päälle kakun palasesta tuntui kyllä kiskonnalta.
Eikä tuo raparperipaistoskaan ihan pikkukylän hintatasoinen ollut.
Jos ihan suoraan sanon/kirjoitan, niin täällä tuntuu aika usein siltä, että me kesävieraat olemma vaivaksi, tai jotenkin se on päälaellaan se asiakas-myyjäsuhde täällä päin.
Kotikonnuilla asiakkaana tuntee olevansa lähes kuninkaallinen, täällä toisinpäin.
Ja poikkeuksia toki löytyy!
Kahvilan kanssa samoissa tiloissa toimii kirjasto. Ja sieltäpä löysin hyllystä kirjan, jota vaskikirjastosta jonotan vuoronumerolla 68.
Samaisessa paikassa oli valokuvanäyttely.
Ja näinpä loma täällä jatkuu, ja sää suosii :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti