Luin huussissa lehdestä tarinaa lapsuuden mökkeilystä.
Siitä saapui mieleen myös omat muistot.
Kyllä varmaan parhaimmat muistot mullakin liittyy kesään ja mökkiin.
Koskaan ei tullut aika pitkäksi kivikkoisessa saaressa.
Mulla oli pieni hiekkakasa ja astioita. Tein hienoja annoksia, en suinkaan vain hiekkakakkuja. Sammaleista sai hienoja pihvejä, ja jos laittoi kahden sammaleen väliin ruohoa, tuli siitä mitä maukkain silakkapihvi. Ruohosipulin kukilla sai kakkuihin koristeet. Voikukan lehdet olivat ahvenia tai salaattia. Kahvia saatiin sellaisesta suht korkeasta kasvista, johon tuli ruskeat pallerot kukinnan jälkeen, tai sit se kukinto oli ruskea.
Kun ruuan laitto kyllästytti, menin pihapiiristä kauemmas, jossa oli lähes vaakatasossa kasvava mänty. Siihen kun kiipesi istumaan, niin heiluttamalla sai sen muuttumaan laukkaavaksi poniksi.
Joskus sain jonkun aikuisen kaveriksi pelaamaan sulkapalloa, mutta useimmiten saaressa tuuli, ja sulkapallo lensi minne sattui tuulen mukana. Pian sitä oppi milloin oli sulkapallo ilma, ja milloin ei.
Hauskimpia päiviä oli kun mentiin veneellä kaislikon reunaan onkimaan. Eväänä oli murokeksejä ja appelsiinimehua. Useimmiten saatiin ahvenia, jotka sitten savustettiin. Niissä oli piikkejä, mutta niin hyvältä maistuivat silti.
Kauppareissut olivat tapahtumia. Ei suinkaan ostoskeskukseen, vaan pienen pieneen kyläkauppaan. Matka sinne veneellä vei lähes koko päivän. Ja se oli niitä päiviä kun sai jäätelön.
Perunoita haettiin naapurisaaresta. Se ei ollut pikainen käynti. Siellä oli usein kissanpentuja. Kahviteltiin ja juteltiin. Minä en tainnut sanoa sanaakaan, kuuntelin vain ihastuneena murretta.
Posti tuotiin laiturille asti. Ei siinä mitään laatikkoa ollut. Piti kuunnella veneen ääntä, ja juosta laiturille hakemaan posti postiveneilijän kädestä.
Aina kun ohi ajoi määrätty vene, sanoimme sitä jäänsärkijäksi, piti juosta veteen nauttimaan isoista aalloista, joita kyseinen vene sai aikaan.
Kouluikäisenä tutustuin naapurisaaren tyttöihin, joilla oli kesän ajan saaressa heidän oma poninsa Vaavi. Muutaman kerran pääsin Vaavilla ratsastamaan, ja jopa rannalle laukkaamaan vedessä. Eikä kypärästä, ratsastushousuista saati saappaista tietoakaan! Shortseissa ja paljain varpain.
Tässä näitä, tänään mieleen pulpahtaneita, onnellisien kesien muistoja <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti