Kesän opetus numero yksi

Joskus on miettimättä paras!
Poimin päivänkakkaroita ja iskin ne saavin viereen, käsienpesu kannuun odottamaan, että haen kuistilta maljakon.
Siinähän ne näyttivät kauniilta, asettelematta.
Pitäisikö toimia enemmän ajattelematta? Jollain intuitiolla, vaistolla?
Tulee taas mieleen se kukkien ylihoitaminen. Kasvavat paremmin ilman mun ylikastelua, hukutan ne, tai ilman mun nyppimistä.

Orvokit, ne valkoiset vapuksi ostetut.

Kuolleet villiviinit. hoitamatta heränneet henkiin, ja yrittävät uutta vallannousua. En puutu asiaan. Koitan luottaan heidän omaan taitoonsa selviytyä angervojen kanssa.

Osa, suurin osa asioista hoituu ilman mun puuttumista, siinäkö tämän kesän opetus?

Jasmiinikin kukkii ja voi paremmin kuin ikinä.
Kyllä tästä jotain on nyt opittava!