Yksinäinen lomapäivä.
Menin aamulla vesijumppaan, samaan paikkaan missä kävin vuosi sitten kuntouttamassa jalkaa.
Tulipa kaikki muistot isoina mieleen: miten mietin vesijumppaan mennessä, mihin kohtaan jätän kepakon, autoonko, pukukaapille vai altaan reunalla, miten jotkut potkuliikkeet piti jättää väliin, kun jalkaan sattui liikaa ja miten jouduin asettelemaan jalkojani päästäkseni altaan portaista ylös.
Voi miten helppoa kaikki oli nyt!
Jumpan jälkeen kävin Citymarketissa ja siitäkin tuli muisto mieleen.
Olin juuri tullut Tyksistä ja saanut luvan varata jalalle. Mentiin isän ja äidin kanssa Citymarketista hakemaan salaattiannokset lounaaksi. Hitto miten pitkiltä kaupan käytävät tuntuivat!
Nytkin hain lounassalaatin, mutta käytävät eivät tuntuneet missään.
Moni asia, jota ei arjessa edes huomaa, oli hankalaa. Muistan kotiportaatkin, joita jännitin joka kerta, miten korkeilta niiden askelmat tuntuivat. Ja ihan vamman alussa vessaan menotkin tuntuivat suurilta ponnistuksilta, koitin olla juomatta ettei tarvitsisi niin usein käydä...
Hyviä olivat lääkärit tyksissä kun saivat kahdesta kappaleesta ihan toimivan pelin:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti