Maanantain aamu.
Ensimmäinen työpäivä loman jälkeen edessä.
Onko aina loman jälkeen tällainen fiilis?
Kauhistuttaa, pelottaa, ahdistaa.
Kauhistuttaa miten se meni niin nopeasti, se loma.
Pelottaa oliko loma tarpeeksi voimaannuttava, jaksanko jouluun, ensi kesään?
Ahdistaa kun tiedän ensimmäisten työviikkojen olevan sellainen "kootut teokset", eli vieraita lapsia vieraampien aikuisten kanssa, sellainen tilapäinen olotila, josta en yhtään tykkää.
Yritän olla positiivinen: päiviin tulee rytmi, kesä jatkuu, viikonloppujen arvo kasvaa jne.
Hävettää vähän, mutta yksi lohduttavimmista asioista on kun tietää, että kaikilla se loma loppuu pikku hiljaa. Samassa veneessä ollaan, vähän eri aikoina, mutta kuitenkin.
Mä olen huono nauttimaan arki-illoista. Tarvitsen unta paljon. Koko loman olen nukkunut keskimäärin 9 tuntia joka yö. Jotta saan tarvitsemani nukkumisajan, pitää mennä ajoissa nukkumaan. Ei siis tietoakaan ihanien kesäiltojen nauttimisesta kun simahdan herkästi sohvale jo kahdeksalta.
Aamuisin olen pirteämpi.
Tänään kun odottelen töihin lähtöä, olen jo ehtiyt vaihtaa lakanat, pöytäliinan, viedä roskat, jumpata, tehdä meditaatiton ja hengailla täällä netissä.
Kyllä tämäkin työsarka tästä taas lähtee liikkeelle.
Kaikesta selviää, ja tämä on selviytymisasteikon helpoimmassa päässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti