Valkoista

Tultiin viikonlopuksi mökille.
Koskaan ei ole jasmiini kukkinut näin paljon kuin nyt.
Muistokukkia Veitille .

Hiljalleen alkaa tuntua, että selviän, selviän tästäkin, vaikka perjantaina vielä sattui niin ettei meinannut henkeä saada.
Kaupassa tuli itku raejuustojen ja maksalaatikon kohdalla.
Haistelin kaulapantaa ja Veitin sänkyä.
Näen hänet makoilemassa vakkari paikoissaan.
Kukaan ei kulje mun perässä. Kukaan ei kerjää rapsutuksia. Kukaan ei tule vastaan kotona kun tulen.

Mies on auttanut, vaikka suru koskee häntä ihan yhtälailla. Meillä on vaan erilaiset tavat surra.
Hän vei mut lauantaina Kasnäsiin. Käveltiin luontopolkua, istuttiin meren rannalla. Ja mä olin itkemättä monta tuntia.

Mökillä nukuin 12 tuntia, heräämättä välillä. Ja sen päälle vielä päikkärit. Uni auttaa.
Aivot ja muisti ei vielä toimi. Kaikki muistitila on vielä varattu, ja ajatuksetkin.