Kesäloma ei ole ollut paras mahdollinen.
En ole viitsinyt tännekään kirjoitella , valittaa.
Olisin voinut kirjoittaa "tyypillisen" ällö blogin: miten ihanaa on kun ruusut kukkivat ja saa pihalta kukkia maljakkoon jne.
Ristiriitaista tämä some, toisaalta kuka haluaa lukea marinaa ja valitusta? Toisaalta taas onko väärin luoda sellaista kuvaa, että elo on koko ajan niin onnellisen ruusuista?
Toisaalta jokainen saa kirjoittaa mitä haluaa.
Tuntuu, että olen muuttunut. Minusta on tullut äkäinen, vihainen ja negatiivinen. Ketä voisin syyttää asiasta?
Ärsyttää suunnattomasti kaikki yltiö positiiviset ihmiset ja kirjoitukset. Onneksi täällä mökillä olen ollut suht vähissä ihmiskontakteissa.
On ollut vastoinkäymisiä. Ei ne varmaan muiden mielestä ole olleet kovin suuria. Minut ne ovat kuitenkin jähmettäneet. Pahinta ehkä on luottamuksen menettäminen. Kun lupaukset eivät toteudu, eikä aikataulut pidä. Kun ei inhimillisyyttä näy, ei pahoittelua, vaan epämääräistä selittelyä, silloin menee usko. Ja harmillista , että usko menee niin, että alkaa epäilemään lähes kaikkia ihmisiä.
Selvennykseksi kyse ei ole lähipiiristä vaan ihan saadusta "palvelusta".
Kaikesta on tähän asti selvitty ja niin selvitään tästäkin.
Mun tsemppibiisinä on päässä soinut: Ei anneta narttujen voittaa.
"Tääl ei ilmeisesti tarvii olla mukava Riittää ku ite menestyy ja perse ja ego on tallella Haluisin uskoo et oot hyvien puolella Mut todisteet ei puhu sen puolesta"
Ellinooran biisi
Tällaista täältä. Toivottavasti ruusun kuvat pehmentävät "valitusta".
Toinenkin biisi sopii tähän: Mä sulle luvannut en ruusutarhaa.
Niinhän se menee, ei kukaan ole luvannut että elämä olisi pelkkää ruusuilla tanssimista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti