Powered By Blogger

sunnuntai 29. joulukuuta 2019

Omituista löpinää


Voiko tänne kirjoittaa vaikkei ois mitään järkevää sanottavaa?
Kyllä voi.
Aurinko paistoi ja houkutteli kahdelle kunnon lenkille. Lisäksi on toi "personal traineri" hoidossa, niin hän pitää myös huolen,että tulee kuntoiltua.


Ensin vähän pelotti, kun niistä Kemiön susista on ihan lehdissäkin kirjoitettu. Mutta ei niitä näy, niin ei niitä kai sitten ole oikeasti olemassakaan. Yksi valkohäntäpeura nähtiin. Siinä on susille paljon enemmän syömistä kuin meissä, joten kyllä siellä metsässä ihan turvallista on.
Ja metsässä on aina kaunista, ihan jokaisena vuodenaikana.


Yön pakkanen oli tehnyt taidettaan. Silti solisi. Kuunneltiin mun " personal trainerin" kanssa sitä hetki. Hän ei malta kovin kauaa olla paikallaan; lihakset kuulemma kylmenevt ja syke pitää pysyä korkealla lenkin ajan.


Vaikea sanoa kumpi tekee parempaa: liikunta vai metsä.  Jokatapauksessa alan kohta olla oma itseni.
Keksin jopa töihin jotain ideaa. Ei kyllä sais, miettiä töitä.
Ekaa kertaa tänä talvena oli kunnon talvikengätkin jalassa. Ne on ihanat, niissä on lampaanvillaa sisällä ja ne on niin lämpimät. Tätä menoa ne kestää vielä monta talvea, tämä kun taisi olla ensimmäinen pakkaspäivä( -7) tänä talvena.


Tässä vieä kuva "personal trainerista". Hän sanoo ettei pysty hoitamaan mua kuntoon kun on oikea työ toisaalla. Pitää hankkia kuulemma oma personal traineri. Ei hätää, hän on tulossa!

1 kommentti:

  1. Mahtavaa, että luonto, liikkuminen ja pt ovat vaikuttaneet positiivisesti :-) Vuoden lyhyimmästä päivästä on kulunut jo viikko, kevääseen päin ollaan jo matkalla ;-)

    VastaaPoista