Naavan työpäivä

Naava on ollut kolmena päivänä töissä.
Ensimmäinen kerta oli sähellystä. Ei osannut rauhoittua mihinkään.
Toisella kertaa oli rauhallinen, söi luutaan, seurusteli ja nukkui.
Nyt oli kolmas kerta...

Naava ajatteli, että töissä kuuluu tietysti tehdä jotain töitä.
Hän löysi nukkekodista keinutuolin. Varastosta villalankaa. Pikkuhuoneesta dublo ukkelin. Kotileikkihuoneesta löytyi munakenno, joka piti silputa pieniksi paloiksi.
Ja koska kaupungissa on ulkona hajuja tsiljoona kertaa enemmän kuin meillä, niin eipä muistanut tehdä mitään asioitaan ulkona. Tuli sitten vielä pissatkin matolle.

Oikeaan työhön Naava pääsi erityisryhmässä. Ensimmäisellä kerralla jo syntyi joku yhteys pojan ja koiran välillä. Nyt toisella kerralla päästiin heti asiaan, leikkiin.
Naava otti metellisen pikkuauton suuhun, ja selitin pojalle, ettei Naava osaa leikkiä autoilla, pallo on hänen lempilelunsa. Poika katsoi Naavaa lempeästi ja sanoi: "Naava katso, minä opetan, näin ajetaan autolla."
Poika ei tuskastunut Naavan osaamattomuuteen (hyvästä opetuksesta huolimatta, Naava ei oppinut ajamaan pikkuautolla, ainakaan vielä) vaan haki Naavalle pallon.

Työrupeaman jälkeen Naava oli hetken kahvihuoneessa. Kun hän oli saanut kaikki tervehdittyä, hän oli valmis lähtemään. Sellainen tyypillinen  "lapsi": en jaksa kuunnella aikuisten juttua, mennään jo, tylsää.

Seuraavaksi oli koulutusta. Puheterapeutti kertoi puhetta tukevista peleistä, leikeistä yms.
Siihen Naava nukahti. Ensin kyljelleen, ja lopulta kiepiksi.

Lopputyöpäivä oli yhtä väsyttävä. Ja oli helppo nukkua kun kaikki pysyivät paikallaan tehden pöydän vieressä valmisteluja.

Työpäivät ovat rankkoja.
Sen näki Naavasta kun päästiin kotiin. Alkoi riiviä-elämä: pihalla täyttä vauhtia ja mun pionipenkkiin kaivamaan. Komensin pois, niin siitäkö innostui vaan enemmän. Oli pakko virittää aita pionien ympärille.
Ja saunatuvan viereen oli ilmestynyt outo kivikasa, jota piti luimistella ja haukkua.

Sellainen päivä tänään, maanantaina.