Powered By Blogger

sunnuntai 12. huhtikuuta 2020

Yhdessä


Eipä tarvii mitään tehdä enää yksin.
Hain kompostoitunutta multaa kottikärryllä, Naava mukana. Jos jättää hänet aidan toiselle puolelle puree aitaverkkoa ja huutaa, joten mukaan vaan (siis komposti on n.kolmen metrin päässä aidasta...).

Levitän kompostia vadelmapensaille, Naava syöksyy joka lapiollisen jälkeen katsomaan menikö multa oikeaan paikkaan.

Revin rikkaruohoja pionien ympäriltä. Naava auttaa, hänkin repii...muttei aina rikkaruohoa...

Laitettiin linnunpönttö puuhun, Naava mukana, tuijotaa ylös ja nyökkäilee kun hänen mielestään pönttö sopivalla korkeudella.




Laitan revittyjä rikkaruohoja kottikärryihin, Naava auttaa...repii takaisin osan, hänen mielestään niitä voi vielä käyttää pihalla johonkin.

Haravoin lehtiä kasaan, Naava auttaa, syöksyy haravaan kiinni, juoksee karkuun, juoksee haravoidun lehtikasan läpi niin että lehdet lentää...

Istun keinussa ja kudon, Naava auttaa; varastaa lankakerän....


Sellaisia paimensukuiset lapinkoirat ovat, osallistuvia.
Juuri sellaisen minä halusin.
Sellaisen minä sain: Naava.


4 kommenttia: