Powered By Blogger

tiistai 19. toukokuuta 2020

Voimana

Olen pikkuhiljaa lukenut Maaret Kallion Voimana toivo kirjaa.
Siinä on niin paljon ajatuksia herättävää, ettei pystynyt lukemaan kuin pätkän kerrallaan. Toisinaan joutui lukemaan samaa sivua useampaan kertaa.
En tiedä paraniko kirja loppua kohden, totuinko tekstiin vai keskityinkö paremmin, mutta loppua kohden kirja parani.

Minut laittoi ajattelemaan luku pahanteosta. Pahantekeminen on yhtä pahaa kuin hyvän tekemättä jättäminen. Tässä kohtaa tarkoitettiin puuttumista esim. kiusaamisiin. Välinpitämättömyys tai selän kääntäminen asioille joihin meidän ihmisinä pitäisi puuttua, jotta paha loppuisi tai ainakin vähenisi.
Helpompaa olla puuttumatta, vaatii rohkeutta keskeyttää kun jotakuta kohdellaan huonosti.

Toinen vaikea asia on lohduttaminen. Helposti ja luonnollisesti sitä alkaa hokea murheen murtamalle, että kyllä se siitä ja ehkä tästä oppii jotain jne. Oikeasti sureva haluaa vain surra surun pois, ja tarvitsee usein vain ihmisen vierelleen vaikka ilman sanoja. Vaikea asia, itse ainakin haluaisin kiskoa surevan "ylös kuopasta". Ja kyllä itsekin kaipaan joskus lausetta: kaikki järjestyy kyllä. 
Nämä asiat riippuvat niin paljon surusta, mitä se koskee, millainen suru.

Hyvänä muistutuksena on lause: älä koskaan, ikinä pidä elämäsi hyvää itsestäänselvyytenä. Kaikki se, jota ei arjessa huomaa, eikä osaa arvostaa, saattaa olla arvokkain ja eniten kaivattu, kun ympärillä romahtaa .

Kosketti myös luku pärjäämisestä. Moni meistä pärjää aina. Jaksaa ja tsemppaa, näyttää ulospäin niin kovin tarmokkaalta ja pärjäävältä. Sisältä palasina, mutta apua ei pyydetä....
Ja kun avun tarjoamiseen vastaa: "kyllä mä pärjään,"  siihen uskoo, eikä tyrkytä apuaan enempää. Ja kuitenkin tarvitsisi apua; juttutuokiota, kävelylle vientiä, jotain pientä. Voi meitä ihmisiä joiden on niin vaikea sanoa/myöntää tarvitsevuutensa.
Samaten meidän on vaikea kertoa mitä oikeasti haluaisimme tai tarvitsemme puolisoltamme. Helpompaa on kiukutella ja tiuskia kun ei saa sitä mitä kaipaa. Oikeasti helpompaa olisi ennen tiuskimis vaihetta kertoa mitä haluaa, ihan konkreettisesti ja rakentavasti keskustellen.

Kirjassa oli myös ihania lainauksia lauluista mm. Toni Wirtaselta:
Kaikki loputon kauneus kaikki järjettömyys
kaikki ruoskivat toiveet kaikki päättämättömyys
Ovat lopulta tarkoituksen palasia
Osa arvoitusta
Ja osa totuutta
Valot pimeyksien reunoilla
Ovat toisinaan himmeitä ja harvassa
Sulla on sisälläs valtameren kokoinen voima,
jonka sä voit oppaaksesi valjastaa.

Mä aion luke tuon kirjan vielä uudestaan.

3 kommenttia:

  1. Kuulostaa mielenkiintoiselta kirjalta!

    Avun tarvitseminen ja sen huoliminen ovat kaksi eri juttua. Miten saisikaan toisen suostumaan ottamaan apua vastaan, ennen kuin hän ei enää pärjää :-(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Onkohan se suomalaisilla sellainen geeniperimä, että yksin on pärjättävä, heikkoutta ei parane näyttää jne.?
      Ja kirjaa suosittelen :)

      Poista