Tultiin pitkästä aikaa mökille.
Meillä on se ongelma, että kotona tuntuu hyvältä, ei haluttaisi lähteä mihinkään. JA nyt kun tultiin mökille , täällä tuntuu hyvältä, ei haluaisi lähteä kotiin.
Ensi vaikutelma perjantaina mökille tultua oli ihastusta ja kauhistusta.
Ihastusta herätti vehreys. Täällä on nurmikkoa, pensaita, erilaista kuin kotona. Ja miten sinililjat olivat levinneet, ja joku valkoinen narsissi päättänyt kasvaa ihan uuteen paikkaan.
Kauhistusta herätti työmäärä: nurmikko oli jo leikattavassa vaiheessa, kasvimaa rikkaruohojen ja ruohosipulin valtaama ja kaikki sisätilat huusivat siivousta.
Kotona ollessa kävi jo mielessä josko olisi helpompaa kun ei mökkiä olisi ollenkaan. Lisäpontta tälle päätökselle antaa se, että kotona naapurista ei kuulu mitään ja mökillä on aina vaarana ahkeran naapurin aiheuttamat äänet mm. klapikone, perämoottorit, painepesuri ym.
Mökille päästyä haihtuu ajatukset mökistä luopumiselle. Täällä on se jokin: kesän tunne ja tuoksu. Linnut laulaa täällä eri tavalla ja täällä on loman tunne.
Nyt ajatukset pyörii siinä, miten ratkaista asia. Viettääkö jokatoinen viikonloppu mökillä ja toinen kotona? Loma-aikana voisi viettää mökillä pidennetyn viikonlopun ja osan ajasta kotona?
Yhteisen loma-ajan voisi viettää mökillä ja hoitaa kodin pihakukkien kastelu ottamalla kukat mukaan.
Ennen oli helpompaa kun mökkinaapuri kävi kastelemassa mökin kukkia kuumimpina arkiviikkoina.
Onko tämä nyt sellainen positiivinen ongelma, joista olen jostain lukenut?
Voiko ongelma edes olla positiivinen?
En usko.
Ongelmat ovat ongelmia, toiset isompia, toiset suurempia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti