Allapäin päivä tai hetki

Mietin miten tunteet ailahtelee.

Alakulo  iski, ja taistelen sitä vastaan.  Hoen itselleni, etten voi olla allapäin koska olen pitkällä kesälomalla. Mitä enemmän taistelen tunnetta vastaan, sitä apeammalta tuntuu.

Tajusin taistelun keskellä pari asiaa. Se taitaa pitää paikkansa, että mitä enemmän taistelee tunnetta vastaan, sitä vaikeampaa on ja sitä kauemmin tunne kestää. Pitäisi hyväksyä tunne, antaa sen olla ja sitten se vaan menee ohi,  kun on aika. Tunteet tulee ja menee, niin se vain on .

Naava ontui eilen pari kertaa tassuaan, ja itseasiassa se on varmaan tämän alakulon syy. Kun hänellä on jotain, mun koko sydän reagoi, ja hukun huoleen.

Tietenkin soitin heti eläinlääkäriin (hoitaja antoi ohjeet), katsellaan rauhassa ja annetaan taas viikon kuuri kipulääkettä. Jos ei auta on magneettikuvaus edessä, koska röntgenkuvista ei löytynyt mitään.

Alakuloon liittyy muitakin tuntemuksia. Alakulon käteen tarttuu helposti kateus. Kateuskin on kumma tunne. Olen kateellinen, enkä kuitenkaan halua itselleni sitä mitä toisilla on. Mistä siis olen kateellinen? Tunteesta, ilosta?

Tosiasia on, että elo ei voi olla jokapäivä yhtä riemua ja onnen tunnetta. Nämä apeuspäivät kuuluvat tähän elämään.