Pikkukoira on meillä hoidossa muutaman viikon.
Kuten kaikki lapset, myös pikkukoira on tosi aamuvirkku.
Yhtenä aamuna kello neljän aikaan heräsiin siihen kun käpy lensi milloin seinään, milloin lattiaa pitkin.
Seuraavana aamuna Joku pompotteli tennispalloa samoihin aikoihin, kello neljältä aamulla.
Mutta kesäaamut ovat oikeasti ihania. Joten kiitos pikkukoiran olen saanut nauttia aamun hiljaisista ja raikkaista tunneista.
Olen mennyt koiralenkille kolmen koiran kanssa viiden aikaan aamulla. Helppo kulkea: ei ole vastaantulijoita, haukuttavia koiria ja Kuninkojantien ylikin pääsee ihan sujuvasti, ei vilkasta autoliikennettä.
Ja mitä kaikkea sitä voikaan ehtiä tekemään kotona ennen töihin menoa! Ja vielä virkeänä. Perjantaina ehdin silittämään viikon verran tuolille kasaantuneen puhtaan pyykkivuoren,lukemaan sanomalehden, käymään torilla ja leipomossa. Töissä olin silti kello 7.50 :)
Minulle sopii aamuvirkkuus. Olen paljon pirteämpi ja aikaansaavampi oikeastaan koko päivän. Ja yllätys yllätys, en ole iltaisin edes tavallista väsyneempi.
Miksen siis heräisi aina aikaisin?
Ero on siinä, että herätyskelloon on ihan eri herätä kuin siihen että joku iloinen pikkukoira leikkii, ja kun avaat silmäsi saat heti monta "pusua".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti