Virityksiä

 Aitasimme mökkipihan muutama viikko sitten.
Porttien rakentaminen ja varsinkin suunnitteleminen vie kuitenkin aikaa. Jotta minä ja koirat saimme heti iloita aidatusta pihasta, piti keksiä väliaikaisia virityksiä.
Niissä olen aika hyvä ja ennenkaikkea nopea!

Tässä on vain verkko katkaistu, ja väkäset väännetty koukuiksi, jotka saa  kiinni tolpassa olevaan verkkoon.

Seuraava olikin haasteellisempi. Onneksi vielä

vieressä oli talven jäljiltä kanaverkolla suojattu puu. Nyt oli aika poistaa jo suoja, ja siitähän sai helposti väänneltyä "portin".
Pelkäsin ettei koirat näe kanaverkkoa , ja juoksevat sitä päin. Ei hätää, löysin valkoista narua, se erottuu.





Seuraavaksi piti keksiä jotain millä saa

lammasverkon pysymään kiinni. Nurkan takana oli vanha kiulu, liian kevyt. Lisäsin siihen vanhan kannon. Ja taas löytyi narua. Silläpä sai kätevästi ja aika lujastikin solmittua verkon kiinni kuistiin.
Tästä pitää kulkea päivittäin päästäkseen metsälenkille, autolle ym. Ja nyt se oli hankalaa.

Vaan eipä hätää. Puuvajan kautta pääsee kätevästi. Ongelmaksi tuli vain se, että kun minä menin esim. kasvimaalle, laitoin puuvajan ulkoapäin kiinni, niin mies ei enää päässytkään

pihalta pois. Tai jos laittoi sisältäpäin puuvajan oven hakaan, ei päässyt takaisin pihalle.


 Tämä ei olekaan enää viritys, vaan ihan järjellä ajateltu ja tehty ratkaisu. Molemmilta puolilta avattava ja suljettava kahva.
Ja minä en voi ottaa kunniaa tästä ratkaisusta.
Enkä tulevista porteistakaan.
Ne valmistuvat tämän kesän aikana, ja tiedän etteivät ole virityksiä. Ovat miehen tekemiä.