Powered By Blogger

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Monessa (kaikessa) mukana


Pikkukoira oli meidän juhannusseurana.
Miten sillä voi olla niin paljon energiaa?

Hain raparperejä piirakkaa varten ja laskin katkotut varret maahan. Mielestäni olin jo katkonut aika monta vartta, mutta maassa oli vain kolme. Niitähän löytyi sitten ympäri pihaa, pikkukoira auttaa, omalla tavallaan. Jätin hänelle yhden, josta tulikin sitten aarre. Sitä riepoteltiin pitkin pihaa.

Samoin riepoteltiin juuriharjaa. Pikkukoira oli mukana kun harjasin keinusta linnun kakkoja pois. Harja hävisi jossain vaiheessa ja siitäkin riitti riemua pitkäksi aikaa.

Huussin vieressä on komposti. Pikkukoira löysi sieltä kompostin möyhentimen. Noin puoltoista metriä pitkän muovisen "tangon". Se korjatiin parempaan talteen.

Kampakin löytyi jostain ja sekin sai uuden muotoilun.

Maailmasta löytyy koko ajan uutta tutkittavaa.

Puukorin puutkin ovat kaikki ainutlaatuisia. Jokaista tai ainakin useaa on tutkittava kunnolla, ja taas haetaan uusi, ehkä parempi tutkittava puu.

Toki pikkukoiralla on lelujakin.
Punaista palloa hän osaa itsekin vierittää rinnettä pitkin alas, juosta taas pallo kiinni, ja uudestaan sama vieritys.
Isopää koiraa riepotellaan pitkin pihaa. Samoin nalle luppakorva saa kyytiä.

Joikun kanssa pikkukoira leikkii päivittäin monta kertaa.
Joikulle pitää nykyään antaa enemmän ruokaa. Leikkiminen on niin kuluttavaa. Joiku laihtui pikkukoiran tulon jälkeen. Huolestuinkin asiasta. Annoin matokuurin. Punnitsin. Seurasin painoa.
Mutta selväähän se on, että painiminen, kilpajuoksu ja hepulit ovat urheilusuorituksia, jotka lisäävät energian kulutusta huomattavasti.

Mielenkiintoista on myös kolmen koiran välinen vuorovaikutus.
Pikkukoira oli kätkenyt luun ja lelun sohvatyynyjen taakse. Veiti hyppäsi sohvalle ja haisteli että jotakin on jossain. Pikkukoira murisi : "minun älä koske." Veitihän tuosta riemastui, ja häntä kun ei pikkukoirat komentele. Seuraavassa rähähdyksessä pikkukoira jo syöksyi lattialle selälleen makaamaan. Vaan silloinpa kömpi Joiku pöydän alta: " Ja sinä kun et pikkukoiralle ärähtele! "
Rauha saapui tupaan alta aikayksikön kun ihmispomo puuttui asiaan.
Joiku ei ole aiemmin puuttunut Veitin tapaan kasvattaa pikkukoiraa.

2 kommenttia:

  1. Nämä ovat kyllä ihana kolmikko, joiden edesottamuksia ja keskinäistä kommunikointia on varmasti hauskaa ja mielenkiintoista - jopa opettavaista - seurata :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, on kyllä hauska seurata tätä kolmikkoa. Pikkukoira saa vipinää isoihinkin. Kun pikkukoira on omassa kodissaan, meillä vaan maataan :)

      Poista