Juhannus ja Pönttö

 

Keskikesän juhla. Aamulla kuusi astettaa lämmintä, ulkona. Maa kuin joku haluaisi suolata meidät karkealla merisuolalla. Rakeita. Voiko juhannuksen säilöä? Kesän pakastaa ja ottaa sulamaan vasta kun mun loma alkaa...

Meillä juhannus on perinteinen. Vain tarjoilut vaihtuvat, ainakin vähän.
Mansikkakakku on aika traditio. Kesän ensimmäiset mansikat tuli maisteltua jo matkalla mökille.

 

Tervetuloa.

 Kylmällä juhannuksella oli tarkoituksensa. Saunan kuistilla hautova Pikkuruinen sai enemmän aikaa olla rauhassa. Emme syöneet ja istuskelleet kuistilla juurikaan. Tosin Pikkuruinen

alkaa jo tottua. Hän ei enää pyrähdä pois  tullessamme saunan kuistille. 

Pikkuruisenkin ilona  kimppu kuistin pöydällä. Aika pitkältä ja pitkästyttävältä näyttää sivusta katsottuna tuo Pikkuruisen emouteen valmistautuminen.

 

Ja tässä on Pönttö.

Mies savusti kirjolohifileitä. Jo se tuoksu, aah. Mausta puhumattakaan. En enää pysty syömään kaupan valmiiksi savustettua, valmiiksi kylmää kalaa. Pönttö toimii sähköllä. Jääkaapilla ja Pöntöllä ei oikein synkkaa. Heillä on kiistaa sähköstä. Lähinnä siitä kumpi saa ensimmäisen "palan". Jääkaappi pitää ottaa hetkeksi irti, jotta Pönttö saa kunnon ensimmäisen "palan" , muuten palaa Pöntön hermot, tai ainakin sulake.  Saa nähdä löytyykö sopu, vai onko ratkaisu pysyvämpää laatua.